"Niin, juuri semmoista on presidentini. Hän on aina seurassa; sillä hän syö mielellään hyvää ja minun keittäjäni on taitava. Kerran annan teidän maistaa eräänlaista soppaa, jota kukaan muu ei osaa keittää kuin hän."
Tohtorin lääkemääräys oli kirjoitettu ja rohto tuotiin kotiin ollakseen saatavilla, kun kreivinna oli syönyt juotetun vasikan maksaa.
Lääkärin lähdettyä alkoi pukeminen; siitäkös vaiva kamarineitsyelle, varsinkin kun akka kivulloisuuden tähden oli hyvin tunteellinen tai, niin kuin sanotaan, äreä. Viimein joutui kello puoli viiteen, vaunuja tuli, ja jalan astujoita tulvasi leveitä portaita ylös ja kreivinna antoi itseään taluttaa salonkiin ottaaksensa vieraita vastaan.
"Terve tuloa, rakas presidenti! Minua ilahduttaa nähdä teidän taas yhtä iloisena ja terveenä kuin eilen illalla. Oli erittäin vilkasta vapaaherrattaren illallisilla."
"Oli kyllä, erittäin vilkasta; minä en ollut sisällä vaan pelasin koko illan; kuulin kuitenkin Babeten pianonsoiton. Todellinen nero, tai mitä arvelee neiti Jaana; joka itse suorittaa niin vaikeita asioita? Eikö Babette soita ihastuttavasti?"
"Niin, ihastuttavasti, mestarillisesti, aivan kun Chopin itse," sanoi laiha tyttö, jonka läpikuultavat sormet näkyivät pianoa varten luoduiksi.
"Hyvää päivää, rakas laamanni! Terve tuloa, hovisaarnaaja ja te rakas Wennergrén!" Niin istui vanhus tervehtien ja kumartaen kaikille herroille, siksi kuu kaikki olivat kokoontuneet.
Päivälliset olivat herkulliset. Presidenti kehui viiniä suureen ääneen; vaan hovisaarnaajan ja rakkaan Wennergrénin, erään hyvänlaisen maisterin, mielestä veti tuo hyvä viini suun väärään.
Samaan aikaan istuivat mummo, äiti, Stiina ja Erkki pienessä Veräjätuvassa, syöden viiliä suuresta pytystä, nauraen ja leikkiä laskien.
Keillä hauskin oli?