"Usein olen professori Malmin kuullut puhuvan herra Heikkilästä," sanoi kandidaati.
"Niin isästäni."
"Ei, vaan teistä itsestä, herra."
"Minä en ole mikään herra — sen kyllä hyvin näette — minä olen talonpoika ja tahdonkin olla talonpoika — sen tietää Malm yhtä hyvin kuin minä itsekin."
"Kyllä — mutta minä ajattelin että —"
"No niin, kas siten ajattelee kaikki, siitä ei ole mitään sanomista; mutta jos tahdotte tehdä minulle mieliksi, niin sanokaa vaan minua Heikkiläksi tai ennemmin Erkiksi, sillä se on ristimänimeni, ja vaimoani Kristiinaksi tai Tiinaksi ja poika tuolla kopassa on nimeltään Pekka Aapo Malmin mukaan, josta pidän kuin veljestäni, vaikka hän onkin vaan lankoni ja vaari Uudessatalossa isäni jälkeen."
"Uudessatalossa," virkkoi kandidaati, "Uusitalo on kai suuri kartano?"
"Ei suinkaan, vaan talo, ja tämä on neljännes kruunun manttaalia."
Ulpukkasaari oli liiaksi jännittänyt kandidaatin uteliaisuutta, voidakseen olla sen nimeä mainitsematta, etenkin kun hän luuli Erkki Heikkilältä saavansa tietoja tuossa historiassa.
"Vai niin, eikö suurempi; mutta (kyytimiehelle) luulen kuulleeni sinun sanoneen, että saaret, joiden sivutse kulimme, olivat Uudentalon aluetta."