"Ei muut kuin yksi."
"Niin, nyt muistankin, se — miten se taas olikaan?"
"Tammisaari," virkkoi Erkki.
"Aivan niin, siten se olikin, — se näkyi, olleen jotensakin suuri."
"Eipä niinkään, isäni käyttää sitä vaan lammaslaitumena."
"Onhan siellä toki torppa; luulin nähneeni siellä rakennuksen."
Erkin kasvot synkistyivät ja vaimonsa heilutti häälyvää kätkyttä kiivaammin kuin ennen.
"Se on tyhjillään," sanoi Erkki; "mutta olkaa hyvä ja ottakaa mitä on tarjottavaa — tehkää niin hyvin!"
Oli siis selvää, että jotakin salaista, jotakin erinomaisen merkillistä eli yhteydessä Ulpukkasaaren jutun kanssa — mutta miten saada selvä siitä? Tietohalu on nuoren kansan hyvä avu, emme siis saa paheksia, että kandidaati Arvelin tahtoi saada selon asiassa. Hän ei kuitenkaan saanut tilaisuutta tarttuakseen johtolankaan, vaan hänen täytyi jatkaa matkaansa, saatuaan tuhansittain terveisiä professori Malmille.
"Kuinka pelkäsin, että herra puhuisi pääni paulaan," pakisi kyytimies, kun he olivat ehtineet vähän matkan talosta.