— No niin, — sanoi hän, — jokainen tuomitsee katsantotapansa mukaan. — Ja näin sanoen katosi hän väki-joukkoon. — Nuori luutnantti suuttui; hän on hauska mies, tuo Berndtsson, niin riivatun hieno ja siveä sielultansa kuni Vadstenalainen nyplääjä.
Nämät sanat lausui tuo pitkä herra eräälle pienelle vikulierille, jolla oli tuo miellyttävä kelmeys, joka niin paljon taitaa miellyttää naissukupuolta. Hän oli sangen nuori, sitäpaitsi sangen naasti, mutta hän peitti kuitenkin vaivalla kuuta, joka ujona ja pelonalaisena tirkisteli noiden harvojen päälaella olevien hiuskarvojen läpi.
Tuo pitkä ja tuo pieni herra näkyivät kuuluvan samaan joukkokuntaan.
— Kirot … vahinko Olivesköld'ille! Hän oli kauniin sukupuolen tuntija; hän olisi ollut täällä paikallansa.
— Katsos, Gyllensvingel, — lausui tuo pieni, — neiti Attalie valssaa oikein hyvin, kauniit koivet.
— Niin, hän on kaunis "muikku"; vahinko vaan, ett'ei hänellä ole rahoja … sellaiset vaan kelpaavat (Olivesköld'ille) "kurtiseerattavaksi". Olivesköld olisi mielellään saattanut, mielellään pysyä hänessä, hänestä olisi tullut varsin hyväntahtoinen rouva, siitä ei kysymystäkään.
— Sinä kai olet hyvissä kirjoissa hänellä?
— Minäkö? En niin, en enemmän kuin koko maailmakaan; sitäpaitsi mitäs muuta on tehtävää kuin heittäytyä hänelle? Sinä uskonet, hänellä on silmäpari, sillä kelpaa vaikka kaloja ostaa ja hän on viehkeä todellakin jokaista musikusta ihmettelemään, joka hivuttaa täällä Tukholmassa rokaansa. Kuitenkin syödään täällä hyvin, ja luonnollisesti niin tulee alkaa rouvan tyttärellä, ja niin edespäin, jollei äiti olisi niin vanha, niin ei hän olisi noin hyvä ja… Mutta näetkös … mamselli! Oh, ei niin pahoin … kirous, eikö hän valssaa Berndtsson'in kanssa … niin niin, se on somaa, eikö hän ole jo oppinut hymyilemään.
— Sen he kyllä pian oppivat, — virkahti tuo toinen; — mutta tiedätkös, ei ole ketään koko Tukholmassa, joka nauraa sulolla, paitsi yksi.
— Niin, minä tiedän ketä sinä tarkotat, se on Adolfine. Niin, hän näyttää riivatun suloiselta, pienet kuopat poskissa ja nuot valkeat hampaat. Hän nauraakin aina.