— Hymyllä.
— Ja joll'ei tämä auta?
— Niin, menkää pianon luo ja antakaa muutamien hopeasointujen, sellaisien, joita ainoastaan te voitte esiintuoda, saattaa mies ihastuksiin.
— Te luulette liian paljon minusta, herra paruuni; mutta minä vakuutan, että minä pelkään tohtoria, ja hän on kieltänyt äitiä, ja äiti on kieltänyt minua.
— Ja senvuoksi tulee minun seisoa tuolla poikessa piirongin luona ja olla onneton! Katsokaa kirjaanne: eikö siinä olisi vähän tilaa, vähän, vähän ainoastaan minulle? Minä tulin myöhään, liiaksi, mutta siihen oli kelloni syypää; minä etsin huomenna kostoa kellosepälle.
— Minä rukoilen hänen puolestansa.
— Se ei auta, armaani … hän on syösnyt minun vereen … niin, tuskan okeaniin; sanalla sanoen, hän on vihani uhri, jonkun tulee tuntea Nolandin epätoivon.
— Ah, nykyaikaan ei ole vanhoja ritareja.
— Vaan sitä enemmän uusia. Tuskin annetaan mitään päivää ilman vara-tähdistö kokousta, ja kaikki nämät, vieläpä "Svärdritarit". lupaavat puolustaa, niinkuin todellisen ritarin tulee…
— Naisia?