— Ei, kristinuskoa, kuningasta ja isänmaata; muttei naisia mainita.
— Siinä näette, ett'ei meitä ajatella.
— Päinvastoin, kristinusko, kuningas ja isänmaa tarvitsevat puolustusta, mutta te, naiset, puolustatte itse itseänne; niin, te menette hyökäten eteenpäin, minä vakuutan, ett'ei Napoleon ottanut niin monta vankia Mantuassa, kuin yksi ainoa kaunis tyttö saattaa vangita.
— Te liioittelette meidän pientä valtaamme, jos meillä jotakin on.
— Pientä valtaa, kuulinko minä oikein? Niin, niin tulee teidän sanoa, ei tosiaankaan ole edes yhtä voittajaa, joka ei aina luulisi, että hänellä on pieni valta, vieläpä liiaksikin … enemmän valtaa … vallanhimoa on Evan perisynti; eikö hän pakoittanut tuota mies parkaa omenaa haukkaamaan?
— Hän tarkoitti hyvää, omenat kuuluvat jälkiruokaan.
— Ei, neitiseni, siihen aikaan oli omena "pièce de resistance", mutta sittemmin on se vaikuttanut miehen orjuuttamisen, niin lykättiin net jälkiruoaksi yhdessä rusinoiden ja kuorimantelien kera… Te huomaatte, että minä tunnen raamatun kannesta kanteen; tuo on Moseksen kirjassa; parahin neiti. Minä en anna teille voittoa.
— Saattaa niinkin olla; te miehet, ette anna meille koskaan voittoa; kaikkea miehet ymmärtävät, kaikkea he osaavat.
— Ja kaikkea he kärsivät nöyrästi ja kärsivällisesti, kaikki kahleet he kantavat, jos te ne asetatte heidän niskoillenne … sanalla sanoen, olla orjana on juuri minun luonteistani, erään tahdon orjana joka, joka, vaikka tyrannillinenkin joskus, kuitenkin puserretaan niin, että kaikki meidän voimamme katoaa… Tehän näette minut nyt, kuinka minä rukoilen, kuinka minä pyydän … pyytäisikö kukaan muu niin paljon, kuin orja…
— Paruuni on todellakin innokas … antakaa kun katson! (selailee erästä pientä kirjaa) kuudes valssi sitten, herra paruuni!