— Niin, todellakin, sellaisia "environg'eria", kuin Tukholmalla, ei millään Europan pääkaupungilla ole, Constantinopelia mainitsematta. Kuitenkaan ei Tukholma ole talvella juuri miellyttävä … vähän lunta katoilla ja mustat kadut. Te olette olleet operassa?
— Olen.
— Ja nähneet?
— Viimeksi "Friskytten".
— Se on herttainen Weber'in työ … kohtaus suden luolassa on suloisin, mitä saattaa nähdä … pöllöt, ilman kuvastukset ja musiiki sitten, äänien myrsky … eikö teitä kauhistus valloittanut?
— Ei.
— Se tapahtuu joskus nuorille naisille, mutta te olette tottunut luonnon suurenlaisiin ilmauksiin… Ah! luonto naiseni, on jotakin, joka voittaa keinon.
— Siinä en minä saata jakaa paruunin mielipidettä, virkkoi Attalie, sillä hän huomasi, ett'ei Liina saattaisi ollenkaan siinä läväistä itseänsä.
— Kas niin, kun minä luulin, että "alliansi" oli loppunut, heitätte. te minulle hansikan. Mutta, neitiseni; minä olen varma voitostani.
— Mahdollista, minä en tahdo siitä kinata; mutta paruunini, missä näette te luonnon niin suloisena kuin eräässä Fahlcranz'in taulussa?