— Muumia?
— Niin, näetkös, melkein yhtä paljon puhuu mamselli Anton.
— Mutta hän näkyi puhuvan paljon Berndtsson'in kera.
— Niin, sen minä uskon, hän tuli ehkä muistojen kera isä kultansa luota, ja puhui kevät-tou'oista ja kirnupiimästä; tuota näkyy tuo piika parhain ymmärtävän.
— Sinun keskustelusi neitin kera oli sitä innokkaampi.
— No niin, hän on oikein sievä "lutka"; vahinko vaan, ettei hän ole tarjooja-mamselli Schweizerissä.
— Mistä te puhuitte?
— Tuo oli yksinkertainen kysymys; mitä muuta puhuisi, jollei vaan turhia juttuja; hän tahtoi olla olevinansa vikkelä, ja niin saattaa kutoa kokoon mitä vaan, hän nauraa varsin hyvin, vaikka suupielet menevät vähän vinoon.
— Mutta ei mitään Adolfinen suhteen Blåporten'illa.
— Niin, sen minä uskon, tuolla tytöllä on savoir vivre ja savoir faire; siitä olisi tullut varsin oiva salonkineiti, jos hän olisi kuulunut siihen luokkaan — se on toinen asia.