— Oli kyllä.
— No Herran Jumala, semmoista tuulihullua, joka repii uuden lakkinsa, jonka Antti räätäli sanoi neulovansa niin tukevaksi, että sillä voisi kulettaa vaikka kapan suoloja Roomaan ja sieltä takaisin, neuloksenkaan ratkeamatta.
— Niin, kuitenkin se on nyt rikki, ja jollei hän saa kokoon sitä, niin kyllä Göthilda saa, sillä äiti vaan suuttuisi ja se on tarpeetonta.
— No, kyllähän minäkin sen neulon, — sanoi Maria, joka huomasi laskeneensa liian pitkälle sisarellisen huolensa. — Berndt voi sen kyllä huomata, että minä vaan tein pilaa… Ei Berndt saa tulla kotiin nurjana ja äreänä.
— Ei maarkaan… Sen voitte uskoa, tytöt, että se on sentään raskasta olla köyhä… Ja mitä luulette siellä on tuskin ketään, joka edes tuntee isää. "Mikä sinun nimesi on?" — Berndtsson. — "Vai niin, sinä olet nimismies Berndtsson'in poika?" En, minun isäni on kapteeni, — "vai niin… Vai niin, sinä olet Berndtsson". — Se tulee siitä, nimismies on rikas ja isä köyhä. "Sinusta tulee kai sotilas, sillä sinulla ei ole varoja lukea, poika parka", sanoo rehtori … se pistää minun sydäntäni ja voitte uskoa, se on sentään väliste niin kiusallista.
— No, en voi sanoa, — sanoi Maria. — Sinä saatat sanoa, isä on rehellinen mies, sen tietää koko pitäjä ja komppania myös, vaikkei hän ole rikas … ja, isän ei tarvitse kumartaa ketään.
— Niin niin, mutta, isä raukka, hänen täytyy sentään tehdä siten … sillä isällä on velkaa, sen sanoi Pietari Gräfling, kauppamiehen poika, eräänä päivänä. Minä tölmäsin tuota pelkuria niin, että hän loukkasi nenänsä. Silloin hän suuttui ja sanoi: Anna minun olla, ja sano isällesi, että maksaa minun isälleni velkansa.
— Sellainen hävytön…
— Niin, niin se kävi, minä löylytin häntä aikalailla ja sanoin: "Niin minä maksan isäni puolesta"; ja sitten hän nilkutti kotiin, ja kanteli rehtorille; mutta rehtori ei välittänyt koko asiasta, sanoi vaan: "Berndtsson teki oikein puolustaessansa isäänsä", ja hän ei saanut muuta vaivastansa, kuin sen, että me kutsumme räfsvinet (metsäsika) Gräfling'in (mäyrä) sijaan.
— Vai niin; se ei ole kummaa, että suutuit, Berndt'iseni, — sanoi
Göthilda.