— Vai niin; olitko siellä?
— En suinkaan, mutta minä näin sen Emilin luona, sinä tiedät, neulousmamsellin; hän hypisteli kokoon koko hirven, kaikki koivet, taivaan ja maan … sanalla sanoen, koko työn, joka sitten meni ja oli neitin sormien työnnä ihmisten silmissä.
— Ha ha! Vai niin, vähän ulkokullaisuutta.
— Ei, ei vähääkään, siinä oli kumminkin neljä neliökyynärää, ja hirvellä oli niin suuri ruunu, että mikä nainut herra hyvänsä olisi saattanut olla tyytyväinen.
— Mutta sinä tulet kutsutuksi?
— Niin, etkös sitä kuullut? … teelle ja "hiljainen perhe-elämä", "äiti lapsinensa" ja kappale "jaloa isää". Se on tiettyä että minä sitäpaitsi saan pienen sievän "supé'n" ja soitannollista nautintoa papukaijan ja neitin kautta. Mamselli on hiljainen kuni kala, suljettu kuni kassa-arkku ja tyhmä kuni lastu; siitä oiva vaimo tulee aikoinaan.
— Sinä olet varma asiassasi.
— Vallan.
— Mutta, Berndtsson?
— Berndtsson? Nimestä kuuluu, että hän on se, joka häviää tässä ottelussa. Berndtsson? Luuletko sinä, että tuollainen rikas tyttö, jolla on vapaaherratar äitipuolena ja Vaasanritari isänä, saattaa eli saa (sillä en minä luota suuresti hänen omaan kunniatuntoonsa) mennä naimisiin sellaisen kanssa, jonka nimi päättyy sanaan "son". Oletko sinä koskaan kuullut, että varakas tyttö, näin suuressa maailmassa, on ottanut jonkun Pettersson'in, Mårtensson'in, Jönsson'in tai Berndtsson^in? Et, veliseni, vähän enempi on sentään kunniatuntoa.