— Mutta, jos ukko tahtoo…
— Ukkoko? Jumalani ja anojani, oletko sinä elänyt kiinalaisessa tattarissa? Koska ovat ukot uskaltaneet sanoa muuta kuin "Jumala teitä siunatkoon, lapsukaiset?"… "Äiti ei ole antanut minulle lainkaan rauhaa", ja niin edespäin. Älä sure ennakolta koittavaa päivää … hän on minun.
"Supé'm" jälkeen tanssittiin taasen, ja vasta aamupuoleen erkani seura ja niiden joukossa mamselli Bleklöf oppilainensa.
— On jotain kohtalaisen parahultaista, sanon minä; sopivan vapauden ja pakon välillä, — sanoi mamselli. — Kuulkaas Gustafva? Onko hänen vilu, niin kääriköön turkit ympärillensä… On kohtalaisen parahultaista, jota ei kukaan talon tyttäreistä ymmärrä. Neiti Attalie on jotenkin irstas, ja se vaikuttaa, että kaikki nuoret miehet kerääntyvät hänen ympärillensä; se ei ole mikään hyvä merkki heidän kunnioituksessansa, kun he niin saartavat jonkun tytön… Mitään sellaista en minä koskaan sallinut… Gustafva, nukkuuko hän?… Sellaista ei mikään sivistynyt tyttö saata sallia; sillä ensimäinen sääntö on, että tulee pitää miehet kaukana, kaukana, sanoin minä. Tytöllä tulee olla atmospher (atmospher on sama kuin ilmakehä) säädyllisyydestä ja korkeasti moraalinen perustus… Hän kuulee kai, mitä minä sanon, Gustafva?
Neiti Gustafva, joka oli nukkumaisillansa keinuviin vaunuihin, sanoi:
— Niin, ilmakehästä.
— Niin, oikein atmospher … lausutaan at-mos-fäär … ympärillänsä mielen hienoudesta, joka poistaa tuon tyhjän imartelemisen. Miehet ovat petollisia, eivätkä tahdo koskaan muuta kuin loukata tytön hienoja hermoja. Tytölle kuuluu, että hänellä on hienot hermot, eikä hän saa olla piijan kaltainen; muita kyllin siitä. Gustafva näki kai mamselli Liina Anton'in.
— Kyllä, vastasi tyttö haukotellen.
— Hän taasen on jäykkyys itse: ilman keskustelu-taitoa, ilman käytöstapaa, vieläpä ilman tavallista kieli-sivistystä. Kuten näkyy, hän ei ole lukenut ainoatakaan ranskalaista romaania alkukielellä, vieläpä on hän tuskin lukenut mitään romaania; se on surkeata… Makaako Gustafva? Niin, Jumalani, hän makaa.
Mamselli Bleklöf vaikeni ja mediteerasi tuota turhan-aikaista maailmaa. Syynä tähän hänen filosofialliseen elämän-havaintoonsa oli yön valvominen, joka oli väsyttänyt häntä, ja osaksi tuo eremiitinen tila, jossa hän oli juhlassa ollut. Kukaan ei ollut näyttänyt huomanneensa tuota pientä ihmistä, joka harmailla silmillänsä harhaili seurassa; ei yksikään näkynyt muistavan, että tuolla poikessa pesän luona oli koko makasiinillinen sivistystä, lainasto ihmisten kera seurustelevien hyväksi, ja sitäpaitsi jalo, lämmin ja hellä, vaikka vähän kokoon rutistunut, naisellinen henki. Kaikki katsoivat vaan kuorta ja antoivat itse sydämen olla sopukassaan huomaamatta. Saattaa vähemmästäkin tulla filosofiksi, kuin tämä oli.
Ei ole muuta kuin yksi askel siitä, ettei tule pyydeksi paalissa — ja, että päistikkaa heittäytyä valon-lähteesen.