— On, niin varmaan, — nauroi kapteeni, — hänkään ei ole varsin romantillinen puolestansa.
— No, silloin olemme me kaikki tänä-iltana sanovat heille, että he,
Jumalan nimessä, saavat toinen toisensa, — sanoi kreivi; ja koska
Akseli Ernberg on minun sisareni poika, niin saa hän eläessäni arennin,
eivätkä ehdot ole liian kovat.
— Kiitos, herra kreivi! kiitos, kiitos! Nyt pääsin minä senkin asian esittämisestä; sillä nähkääs, minun diplomaattisella toimellani oli sekin solmu. Herra kreivi tietää, ett'emme me voi antaa Marialle suuria myötäjäisiä; ja siis, joll'ei herra kreivi olisi astunut välittäjäksi, olisi asia ollut mahdoton. Kiitoksia Mariani puolesta!
— Nyt menkäämme ylös, — lausui kreivi keskeyttäen, — kaikki muut istuvat suuressa galleriassa, ja siellä tulee kai ukkkojenkin olla.
Suuressa galleriassa, eli siinä huoneessa, josta me ennen olemme kertoneet, olivat nuori kreivi Frans ja luutnantti Berndtsson olleet pitkässä keskustelussa. Frans puhui hänen, kuten hän sitä kutsui, "fideikommissarie-ajastansa" ja hänen niin kutsutuista ystävistänsä.
— Minä saan silloin tällöin rapportteja tuolta yläilmasta ja tiedän siis, — sanoi hän, nauraen, — että sinä olet sangen korkealla mamselli Anton'in, tehtaan-isäntä Anton'in perillisen luona, hyvänluontoinen mies, jonka minä näin Tukholmassa, ja neiti Attalien isäpuoli … niin, yhtä kaikki liikanimestä, mutta hän on vapaaherratar Anton'in tytär ensi naimisista. Kuinka on sen asian laita?
— Ei mitenkään, — sanoi Berndtsson, viivytellen, — ei mitenkään.
Minä rakastan tyttöä, mutta en todellakaan tiedä, jos hän…
— Vai niin, puoleksi päätetty, juuri puoleksi… Oh, kyllä se menee. Se olisikin ollut onnettomuus tuolle lapsi paralle, jos hän olisi saanut Gyllensvingel'in; kaikista minun entisistä ystävistäni ja toveristani oli hän tyhmin, jolla oli vähin sydäntä, mutta enemmin luottamusta itseensä.
— Niin, mutta vapaaherratar Anton koettaa saada hänet vävyksensä.
— Niin, Attalien kanssa se on selvää, mutt'ei se ole hänen tarkoituksensa. Hän tahtoo vaan rahoja; sillä hänen huvituksensa maksavat rahaa. Hän ei ole kuitenkaan varsin hyvä sinua kohtaan, kuni Löwenpil kertoo minulle, sillä hän on minun ahkerin kirjeenvaihtajani ja tahtoo välttämättömästi minut tuonne ylös. Löwenpil parka, hänellä on rahoja ja hän on hyvä, hyvänluontoinen ihminen, joka on suorastaan muitten käsissä, varsin ystävämme Gyllensvingel'in. Tämä tulee kalliiksi ja raskaaksi kantaa, sillä luonnollisesti tulee hänen alinomaa tulla väliin silloin kuin joukkokunnan asiat pimenevät, ja nyt on hän yksin.