— Sinä olet minusta hauska mies! Mitä minä tarkoitan, en juuri mitään; mitä minä tarkoittaisin?
— Et mitään, mutta sinä panit sellaisen koron…
— Mihin?
— Oh, ei mihinkään, mutta sinä sanoit "hattumamselli", ja se kiinnitti minun huomiotani.
— Vai niin, nyt minä ymmärrän, sinä olet kuullut Gyllensving'in historiasta jotakin.
— En.
— Et? minä luulin niin, sillä en minä tiedä, jollen minä ole puhunut siitä, mitä Löwenpil kertoo asiasta; se ei lainkaan kunnioita Gyllensvingel'iä.
— Kuinka on se sitten?
— No niin, sinä saat nähdä kirjeen.
Keskustelun ehkäsivät ukot, kreivi ja kapteeni, jotka astuivat sisään.