Kapteeni alkoi taas: Yhtäkaikki jos toivomme tai emme, se on sentään heidän viimeinen lapsi-joulunsa. Berndt on suuri, hän on jo pian kasvanut joulu-ilosta. Maria on piakkoin iso tyttö ja hänen ajatuksensa kääntyvät tulevaisuuteen; ja Göthilda.
— Göthilda, niin.
— Göthilda, meidän vähäinen, hyvä tyttömme, unohtaa pian meidän joulumme toisen juhlan tähden … hän ei tulevana jouluna elä…
— Mutta emmekö me saata toivoa?
— Emme, Heta, emme, emme yhtään; ei meidän tule toivoa, vaan ainoastaan valmistautua toivomiseen. Helmer ei anna toivoa … ei yhtään, vaimoni.
Rouva Berndtsson loi alas katseen; se oli kova, mutta odotettu tuomio.
— Me, — virkkoi kapteeni, emme voi muuta kuin että teemme lasten viimeisen joulun niin herttaiseksi kuin mahdollista. Meidän täytyy koettaa kaikkia, antaaksemme heidän viettää loppiaispäivä niin hauskasti kuin lasten on tapana… Se on viimeinen lasten ilo, jonka me näemme, vaimoseni… Se on viimeinen.
Kapteeni oli samalla totinen ja tyven; hänen vaimonsa näki, että hän nyt oli totuttanut itsensä ajatukseen kadottaa lapsensa. — Rengit ovat ulkona, hakkaamassa nuorta kuusta; siitä on tuleva Göthildan kuusi … hänen tähtensä pitää se olla salissa kynttelöittynä; sen ääreen valmistetaan heidän joulupöytänsä; siellä he saavat huvitella mielensä mukaan, puhua niinkuin he tahtovat, me jätämme heidät rauhaan. Berndt saa olla isäntänä ja Maria emäntänä… Göthilda heidän vieraanansa, jonka … tulee lähteä pois, — lisäsi kapteeni, pusertain vaimonsa kättä, — ymmärrätkös?
Oi! hän ymmärsi hänet varsin hyvin — hän oli aina häntä ymmärtänyt, hän oli tehnyt päätöksen sielussaan tutkia sitä, joka hänelle oli annettu mieheksi.
Siis käytettiin kaikki talon varallisuus tekemään illan niin loistavaksi kuin suinkin. Sali puettiin kuusilla kakluunin ympäri. Joulukuusi koristettiin paperi-tähdillä ja palasilla isän, ennen saamattomasta vahatapulista. Se kului kokonaan. Kaiken tämän kanssa olivat Berndt ja Maria innokkaassa työssä, sillä he ymmärsivät hyvin, että se oli ainoastaan Göthildan tähden, kuin tämä kaikki tehtiin — että se … hänen viimeinen joulunsa; he eivät ajatelleet, että se oli myös heidänkin.