— Niin, jos niin hyvin olisi, mutta Emili on kyllä lyönyt naulan hänen ruumis-arkkuunsa.
— Ei vaarallista, äitiseni, — nauroi notarius; — minä oikein tunnen itseni terveemmäksi taasen; se oli hyvä käyntituuri, kuin minä tein ja niin tapasin minä tämän kunnian ystävän … luutnantti Berndtsson'in … ha ha ha, minä olen oikein keveä sydämeltäni.
Keskustelu sai toisen käänteen, ja notarius oli saanut rattoisuutensa.
* * * * *
Kun Berndtsson myöhään meni kotiin, mutisi hän itseksensä.
— Kas niin, nyt olen minä siinä taasen. Kauniita "aspekter" köyhälle luutnantille, oikein kaunista! Olla homme d'affaires toisen puolesta rikkaan tytön luona ja olla rakastunut korvia myöten köyhään… Ah, se on suloista!
Hän ei saattanut olla hymyilemättä, ajatellessansa todellakin omaa asemaansa.
— Ehkä Fransilla oli oikein; ehkä! — Tämä oli hänen jälkivärsyssänsä, hänen viimeinen ajatuksensa illalla ja ensimäinen aamulla.
TYTTÖ.
Berndtsson teki, vaikka jotenkin raskaalla mielellä, — sillä hän meni nyt ambassadörinä, kirjeenkantajana, tai miksi sitä tahdotaan kutsua — luonna käynnin Anton'ille.