— Niin, hän on onnen juusto.
— Jumalalle kiitos siitä?
— Hä, hä, minä luulen, että kanaseni on mieltynyt mieheen; niin, varsin sievä on hän. Mutta näetkös, nyt on hän kihloissa.
Emili painoi itsensä työnsä yli, sillä hän tunsi, että hän muutti väriänsä. Se oli jotakin, joka pisti sydämeen, vaikk'ei hän koskaan ollut kuvitellut että — Ei! mutta kas, siellä asuu lapsi sydämessä, pieni lapsi, jolla on usein tapana miettiä omin päinsäkin; se on tuo enkeli, joka saattaa olla viaton ja hyvä monessa, joita maailma surkeilematta tuomitsee — ja sangen häijy sikiö niissä, joita maailma jumaloitsee. Ei ole ketään toista, kuin Jumala, joka sen oikein tuntee.
— Niin, näes, hän on todellakin kihloissa rikkaan mamselli Anton'in kanssa; sangen rikas naimiskauppa, niin, tavattoman rikas naimiskauppa. Äiti arvelee hänen saavan monta sataa tuhatta; niin, äiti tietää sen niinkuin viisi, niinkuin Isä meidän siunauksen.
— Niin … minä toivotan hänelle onnea.
— Nähkääs vaan, hä, hä, tipu ei todellakaan ole tyytyväinen tähän uutiseen; mutta näes nyt, tipuseni … hm, se on tukalaa alottaa, hm … mutta näes, minä tapasin hänet hiljattain, ja silloin niin tulimme me puhuneeksi sinusta.
— Mutta minkätähden teki isä niin?
— Hm, tiedän mä, totta kai sinusta saa puhua yhtä kuin ruhtinattarestakin, tiedän mä, kaikessa nöyryydessä ja kunniassa?
— Ja enempi, isäni?