Kaikki tässä maailmassa huononee; se tulee aina huonommaksi ja huonommaksi. Jos net olisivat ainoastaan ihmiset, jotka heikontuisivat hyveessä ja mielenmaltissa, kävisi se kuitenkin hyvin laatuun, sillä se on kuitenkin inhimillinen asia, mutta että itse luontokin huononee — se on epäiltävä tilaisuus. Jokainen hiukan muistaa, että meidän nuoruudessamme oli se vallan toisin; oli jotakin tervettä, iloista luonnossa, jota se nyt ainoastaan poikkeuksittain tapaa olla. Kaikki saatettaisin selittää harhanäkönä itse meistä, tai että me nyt katsomme kaikkea himmeimmillä silmillä ja hipuneimmilla tunteilla — jollei taimikaan olisi huonontunut. Lunta, hiukan helisevä keli oli aina meidän nuoruudessamme; mutta miltä se nyt näyttää? Näyttää siltä kuin jollei maa kauemmin anna narrata itseänsä, vaan niin kauan kuin tämä oli tavallista; nyt istuu hän koko talven ja pöyhkeilee erityisellä harmaalla yksinkertaisuudella.
Siis saattaa hyvin huomata, ett'ei se ollut juuri hiljakkoin, kuin häitä Valdemarsborg'issa vietettiin, kun siihen vielä kuuluu, että Loppiaisiltana sinä vuonna oli helisevä reki-keli ja auringon paistama ilma, varsin mukava kylmyys tytön poskia purppuroimaan; mutta niin tyyni, että kapteeni saattoi hyvin verkalleen polttaa piippuansa, saamatta jäätä harmahtaviin viikseihinsä, Ja Stolt sitten, "sivili-vaatteissa", se on, pitkäkauluksisessa ajajakaapussa ja valkoset viikset ylös kammattuina, istui siinä kuskilaudalla ja läiskäytti piiskalla, joka edellisenä iltana varustettiin uudella silkki-mäiskällä, jonka mamselli Maria oli antanut.
Kapteenin peitti hänen vaimonsa, se on, hän kietoi hänen ympärillensä matkavyön, vähittäin niin pitkän, kuin Boa constrictor, ja veti sen ympärille huolimatta papan kaikista protesteista. Sittenkuin tämä oli tehty ja "ukko" oikein turkeissansa ja varustettuna nahkalaukku kaulassansa, puki hänet Maria, joka vuorostansa peitti äitin kuni egyptiläisen muumian, ja viimeksi auttoi luutnantti morsiantansa. Vihdoin istuutui vallasväki. Nuot "siunatut hatturasiat" vaivasivat kaptenin jalkoja; ja vihdoin kuului: "Aja, Stolt!" ja Stolt ajoi pois, nyökäten pöyhkeästi piioille, ja niin oli vallasväki poissa.
— Hm, se on vahinko, ett'ei Berndt saata tulla häihin, — sanoi kapteeni; — kaikkien lasten olisi tullut olla kanssa.
— Niin, nyt on jotakin, joka puutuu.
— Niin, kaksi, isä … Göthildakin, —anoi Maria; — muuten olisi hän ollut morsiusneitona tänäpänä.
— Aina sinäkin tulet! — sanoi kaptenska, vilkuttaen silmiänsä, sillä tuo saattaisi tehdä isän vihaiseksi, ja nyt tulisi pitää hänet hyvällä tuulella. Rouvat ottavat toisinaan itsellensä tuon kiittämättömän vaivan pitää herroja miehiänsä hyvällä tuulella.
— Anna hänen puhua, äiti, — sanoi kapteeni ystävällisesti; — näetkös, tämä ei ole ainoastaan riemujuhla, eukkoseni, vaan myöskin pyhä juhla, jota me tänäin vietämme.
— Niin, ukkoseni.
— Ja näetkös! Silloin saattaa Göthildankin muisto mielellänsä olla kera, se ei vahingoita iloa, eikä pahenna tuota tärkeätä hetkeä.