Nämät olivat häät Valdemarsborg'issa, joista sitten pitkät ajat seudun akat puhuivat, lisäten: "Kahta niin kaunista morsiusparia, kuin Valdemarsborg'issa oli, saakin hakea."
TAASEN TUKHOLMASSA.
— No, luutnantti on ollut tuolla Valdemarsborg'issa? — kysyi kenraali Jakobsstege lemmityltänsä luutnantti Berndtsson'ilta, sittenkun tämä oli palannut Tukholmaan ja käynyt kenraalin soirréessa.
— Olen, herra kenraali.
— Hän on kummallinen ukko, tuo vanha kreivi; varmaan arvossa pidettävä, sangen varakas mies, mutta kaikkein eriskummallisimmat ajatukset on hänellä.
— Häntä on yleiseen pidetty jalona ihmisenä.
— Ymmärrän, ystäväni, mutta … jalo ihminen, mitä on se sitten oikeastaan? Minä en ole koskaan muuta huomannut, kuin että se on muuan narrilaji.
— Kuinka niin, herra kenraali?
— Esimerkiksi ukko tuolla alaalla, eikö hänen väkensä ole ylen kaikkea määrää nenäkästä! Muuan veljeni poika, nuori Jakobsstege, joka on attaché Pietarin lähetyskunnassa, oli vähällä joutua pulaan tuon jalon miehen roistojen kautta tuolla alaalla … niin niin, minä en puolusta häntä, sillä me olemme tavallansa sukua. Vaimoni on hänen serkkunsa tytär. Niin, nuori Jakobsstege matkusti tuossa seudussa ja muutti kyytiä kestikievaritalossa. No, hän oli kuullut monta kertomusta vanhasta kreivistä, ja silloin sai hän nähdä erään talonpojan rengin, joka näytti tavattoman lihavalta ja väkevältä, niin huvitti hänen sanoa: kuulutko sinä Valdemarsborg'iin. Tuli myöntävä vastaus. "Niin, sen minä voin nähdä, sinä olet niin hyvin syötetty". Silloin tuli mies hävyttömäksi ja tuumasi, että heidän kreivinsä oli jotakin toista kuin, mitä luutnantti luulee, tuollainen siivoton olento! — kuin "ruhka-aateli", sanoi mies.
"Veljeni poika, kiivas luonnoltansa, antoi miehelle korvapuustin. Mutta mitä luulette? Mies lensi hänen kimppuunsa, tarttui häntä kaulukseen ja heitti — hm — mies oli väkevä ja olisi saattanut kelvata sotilaaksi — heitti Jakobsstegen vaunuihin niin, että oli onni, ett'ei hän murtanut kaulaansa. Onko se säällistä? No kansa, joka kaikki kuului tilustaan, tunkeutui vaunujen ympäri, kuni ärsytetty metsäkarja, ja veljeni poika läksi, iloisena ett'ei saanut enempää".