— Niin, ja hän rikkoi sekä ruukut että matamin päälle kaupan.
— Ah, niin naurettavaa! Ha ha, minä tahtoisin juuri nähdä tuon matamin.
— Oi, se ei ollut niin kaunista; hänen saivat he kantaa sairashuoneesen.
— Ihmis-parka, se oli vallan syntiä hänelle, vaikka se oli varsin oiva tuuma Zephyr'iltä; hänen nimensä on Zephyr ja kuuluu olevan oikeata hevos-aatelia, polveutuen kuningas faraon ajoista.
Zephyr oli ja siitä tuli illan keskustelualue.
VIRAN-MÄÄRÄYS.
— Nyt on ukko hakenut ja saanutkin postinhoitajanviran, — sanoi kenraali Jakobsstege protegé'ellensä. — Siinä oli kovat käsissä, sillä oli suuri joukko kynäsoturia postitoimistossa, jotka hakivat, ja etenkin oli vanha, ansiokas postimestari, joka oli uskottava asia; mutta, kuinka asia mulkattiin, niin pääsimme me ukko Tallinder'istä, ja nyt saa hän hoitaa Nuckköping'in postia ja istua luukun ääressä kunnia-merkkinensä. Nyt tulee teidän hakea hänen virkansa.
Berndtsson haki, ja pari kuukautta sen jälkeen saattoi hän kiittää kenraalia virasta, jonka hän oli kuitenkin hyvillä perustuksilla saanut ja ilman mitään nureksimista rykymentissä.
— Mutta nyt, — mutisi Berndtsson itseksensä, — on minulla hyvä virka; nyt saatan minä todellakin, jos tahdon, naida jonkun köyhän tytön.
Nyt tuli se hänelle mahdolliseksi — sittenkuin hänen tarkoituksensa tulevaisuuden varaksi olivat karttuneet — ottaa selvä, missä Emili oli piiloitettuna.