"Ei, ei! Se ei ole mahdollista; sillä mitä sitten on rakkaus, ystävyys? Ei mitään, kohtaus markkinoilla. Minkävuoksi solmiamme me ikuisia siteitä, joll'eivät ne voisi pitää ikuisesti? Miksi me toivomme, jos meidän tulee toivoa, että me tulisimme kuitiksi kaikesta, joka on meille rakkainta?"
Emili vaipui syviin ajatuksiin.
— "Ja, se on merkillistä" — toisti hän — "enkä minä saa häntä omakseni, mutta minä olen kuitenkin niin varma, niin todellakin varma, että me tapaamme toisemme, että me kuitenkin kuulumme toisillemme, — kuitenkin, niin päinvastoin mitä maailma ajattelee — ha! nuot ajatukset puhaltuvat kai pois, nuo väliseinät kai kukistuvat, ne ovat ihmistöitä".
Tuo nuori tyttö oli erinomaisissa pinteissä. Yksinäisyys, tämä itse-opinto, jota hän oli aloittanut, tämä tyystä tutkiminen joka sielun-sokkelosta oli vaikuttanut, että hän nyt sekä ajatteli että tunsi selvemmin kuin ennen. Äitin alituinen kiista ja tuo poroporvarillisuus koko hänen ajatuskulussansa olivat alituisesti sameroittaneet Emilin sielua. Tuon viattoman tytön tunteet olivat aina juosseet samaa kulkuväylää, mutta notariuksen perheessä olivat ne sahasulkuaan joutumaisillansa ja seisahtumaisillansa, jossa lastut, tikut ja kuoret alituisesti peittelivät peilikirkkaan pinnan; nyt taasen yksinäisyydessä juoksivat ne toivon kevätviheriäisiä rantoja pitkin; muruset, jotka ennen olivat sameroittaneet vedenpinnan, olivat tulleet rantaäyräille heitetyiksi; ja nyt oli jokainen tippa peilikirkas ja aivan selkeä.
On monta luonnetta, joita vaan tarvitsee puhaltaa puhtaiksi ystävällisellä sanalla — ja kas, kristalli on aivan kirkas alapuolelta; kun sitävastoin toiset, ruusujen peittäminä, ovat savivellistä, sitä paksumpia, samerampia ja siivottomampia, kuta syvemmäksi tullaan.
"Ei, nyt olen minä väsynyt" — lausui Emili illan tultua, — "nyt lauletaan hiukan, siksi kunnes muori tulee ja naputtaa".
Ja hän otti kitaransa ja lauloi lempi-värsyjänsä.
Kun hän oli tullut toiseen värsyyn ja lauloi:
"Jos vaikka omaks' saisin marmorilinnat,
Jos loiston, valon maissa asuisin,
Ja tarjottaisiin aarteet kallihimmat,
Sun olisin".
Niin kolkutettiin.