— Ei, lapsi! ei maar', minä olen oma herrani.
— Jumalalle kiitos siitä! Ja kuinka paljon saamme elääksemme?
— Oi, se ei ole paljon; minun tuloni voi nousta kahdeksaan sataan pankkoon.
— Kahdeksaan?
— Niin, kahdeksansataa pankossa.
— Herran Jumala!
— Kyllä, se on…
— Mutta mihin panemme me noin tahattoman paljon rahaa? Notariuksella ei ollut milloinkaan enempi, kuin neljä sataa riksiä, ja hän maksoi sentäänkin sata riksiä hyyryä, niin että me kolmisin elimme kolmella ja me elimme hyvin.
— Oi, kulta Emili, siis on meillä varoja.
Taasen naputettiin.