— Herran Jumala; nyt tulee muori.
Se oli aivan oikein eukko, joka tuli.
— Kulta muori … hm, minä olen saanut vieraita, — sanoi Emili.
— Oi niin, erään herran, sen kyllä tiedän, sanoi muori iloisesti, laskiessaan maahan koppansa etuhuoneessa.
— Vai niin, muori tietää? — kysyi Emili ja hän tunsi kuni joku paino olisi poistunut sydämeltä.
— Niin, minä tunnen kyllä tuon herran.
Ja nyt avasi akka oven ja astui sisään, sanoen: — Niin, kyllä minä tunnen pikku notariuksen.
— Mutta eihän tuo olekaan pikku notarius, — toisti akka vihastuneena. — Vai niin, minä ymmärrän… Onko minun mökkini… Ei, sitä se, piruvieköön! ei ole. Kuka tuo herra on?
— Niin muori, se on minun sulhaseni.
— Niin, sulhaseni! sulhaseni! sen näköinenkin hän on! Eräs upsieri-roisto…