"Niin, ajatteli lapsi, — nyt olet sinä löytänyt sen; minä istun täällä, enkä opi, Jumalan kiitos, sanaakaan sinun tyhmyyksistäsi — ja sitten nauroi hän.
"'Nyt menee koko katkismus häneltä ulkoa kuin vesi' — sanoi tuo laiha mamselli.
"'Mitä vielä', — nauroi lapsi, — 'enhän minä osaa katkismusta'.
"Ja näin puhuttiin alinomaa, niin että hän kuuli jokaisen sanan, sillä oli ainoastaan ohut seinä hänen ja toisten välillä.
"Silloin tuli tuo pieni poika, ja avasi avainreijän hänelle, joka luuli ainoastaan muutaman hetken kuluneen, ja sanoi: kurkista ulos, Amanda kurkista!
"'Oletko se sinä? Anna minun nähdä!'
"Ja nyt näki hän avainreijästä mamselin kamarin, ja pöydän ääressä istui rukinpää, sorvattu varreltansa hoikaksi ja se oli kankea niinkuin semmoiset päät aina ovat.
"'Kuka on tuo rukinpää?'
"'Niin, he luulevat sen sinuksi; sillä minä panin sen sinun sijaasi, sulkiessani sinut ja minä käänsin heidän silmänsä niin, että he luulevat sen sinuksi'.
"'Ja tuota he kehuvat niin monista hyveistä', — sanoi tyttö, nauraen; — 'ja tuo taitaa katkismuksenkin kuni vettä'.