Berndtsson lupasi, häntä rauhoittaaksensa, puhua isälle.
— Siis, — sanoi vapaaherratar, — nyt saatan minä ymmärtää sen syvän liikutuksen, joka tarttui Liinaan. Niin, Liinaseni, minä puhun Anton'ille, ja sinä saat muuttaa tuonne alas akan luo.
Liina lankesi nyt ensi kerran äitipuolensa helmaan, häntä kiitellen.
Liinan toivoon myönnyttiin helposti, ja vähäsen myöhempään kesällä matkusti patruuna Rödeby'hyn tyttärenensä. Hän oli ollut kauan kyllä suuressa maailmassa, toivoaksensa takaisin tuohon pieneen…
Akka Helmer käveli siellä tyhjässä rakennuksessa enemmin automatin, kuin elävän ihmisen näköisenä. — Tapahtuu joskus, että elämän kellon viisarit putoavat pois, vaikka kello sentäänkin jatkaa käymistänsä; mutta turhaan. Kuitenkin, sen täytyy käydä, niin kauan kuin vieteri vielä on jänteissä ja vitjat pitävät. Niin käveli nyt tuo vanhus, ilman muuta tarkotusta, kuin se, että kerran saisi seisahtua.
Liinan tultua, näkyi hän heräävän haluttomuudestansa. Hän vei tytön Kaarlon kamariin. Kaikki oli siellä samassa järjestyksessä, kuin hänen eläissänsäkin; puoleksi kirjoitettu kirje Liinalle oli paperien joukossa pöydällä; muutamia kirjoja au'astuina, muutamia vehnän-korsia akkunalla ja hänen metsästys-laukkunsa riippui seinällä, niinkuin hän itse oli sen ripustanut. Ei mitään oltu liikutettu.
— Tässä tahdon minä asua, äiti Helmer, — sanoi Liina; — minä makaan tässä sohvassa, niin saapi Kaarlon vuode olla peitettynä, niinkuin se on.
Liina näytti onnellisemmalta ja levollisemmalta, muutettuansa tuohon pieneen kamariin. Hän sai työksensä auttaa akkaa, ja niin jätti tehtaanisäntä tyttärensä.
— Hyvä isä! — sanoi Liina, muutamaa hetkeä ennen hänen pois lähtöänsä. — Hyvä isä! älkää ajatelko tehdä minua rikkaaksi, vaan jakakaa omaisuutenne toisella tavalla. Antakaa minulle vuotuinen eläke, mutta antakaa Attaliean saada muuan pääoma ja antakaa sitten jäännöksenne hyödyllisiin tarkoituksiin. Minä soisin, että te tänne perustaisitte oppilaitoksen, jota kutsuttaisiin Kaarlo Helmerin köyhäin tyttöjen kouluksi; johon minä tahdon, jos elän, tulla opettajattareksi.
— Oi, sellaisia romantillisia ajatuksia! — sanoi isä; — sinä kyllä tulet iloiseksi taasen ja tahdot tulla meidän luoksemme.