Kun kenraali Jakobsstege tuli tarkastusta pitämään, saattoi jo luutnantti Suudler'in käytöstavasta huomata, ett'ei kapteeni eikä luutnantti Berndtsson olleet hyvissä kirjoissa kenraalin luona.
Luutnantti Sundler oli yksi niitä verrattomia armon taskutermometeriä, jotka ovat niin oivallisia avata, jos tarvitsee tietää, mimmoisissa kirjoissa on. Kun luutnantti tuhlasi ystävyyttä ja kiitosta jollekin henkilölle, niin ei se merkinnyt, että se oli ansaittua, eikä että luutnantti arvosteli persoonaa, vaan ainoastaan, että tuo oli hyvissä kirjoissa kenraalin luona, tai jonkun muun luona, joka voi hyödyttää luutnanttia. Muuan vissi juhlallinen painavaisuus oli nollakantana, väistetty ystävyys oli muutamaa astetta alempi — ja nenäkkyys vielä kylmempi, aina vainomiseen saakka, joka oli alin lämpömyys. Luutnantti oli siis kummallinen kapteenia kohtaan ja väistelevä luutnantti Berndtsson'ia kohtaan.
Upseeri kunnan käydessä tervehdyksellä, ei kenraali ollut näkevinään kumpaakaan Berndtsson'ia. Heidän kohtalonsa oli päätetty.
Tarkastuksessa tutkittiin ankarasti varastoa. Esikunnan päällikkö ja ajutantti katselivat suurimmalla tarkkuudella kaikkea; mutta ei juuri mitään ollut muistutettavana, laskut olivat kunnossa — kaikki.
Vanhan Berndtsson'in komppaniassa oli taasen paljon muistutettavaa, milloin nappi, joka oli vähän irrallansa, milloin hihna, joka ei ollut menestynyt värjättäissä, miehistön vyöt olivat joko liian hellästi tai liian kireesti vyötetyt, sanalla sanoen, kaikki oli nurin, ja kapteeni Berndtsson sai ensikerran eläissään kovanlaisia nuhteita. Aksiisissä sai hän paikkansa vasemmalle sivustalle, ja nyt määrättiin rintama-muutoksia, niin että hän oli vähällä kukistua, eikä sentäänkään ojennus ollut hyvä. Vieläpä kun joukon tuli käydä kaunomarsissa, muistutettiin Berndtsson'in komppaniaa, ett'eivät he katsoneet kyllin vinosti kenraalia, siliä säännön mukaan tulee miehistön ojennettujen kiväärein ja häneen katsoin marsia hänen ohitsensa, jonka, silloinkuin marsitaan linjassa, ja kenraalin paikka on toisella sivustalla, aina täytyy tapahtua niin, että miehistö katsoo vinosti siihen, joka tervehtii. Sanalla sanoen, se ei ollut hyvä Berndtsson'eilla, ja se vaikutti että toivottiin ukon suuttuvan ja "ottavan eron", niin että yksi komppania tulisi avoimeksi.
Kenraali, joka piirikunnassa kulki kuni Jehu, läksi heti päivällisen jälkeen, mutta hänen piti palatessansa tulla tekemään kapteeni Jolman Svärdtähdistön ritariksi.
Oli sunnuntai, kahdeksan päivää sen jälkeen. Miehistö oli asetettu nelikulmioon, jumalanpalvelusta viettämään. Ei ole mitään jumalanpalvelusta, joka itsessänsä olisi juhlallisempi, kuin tuollaisen Jumalan vapaan taivaan alla, kun aurinko paistaa ja metsät viheriöitsevät. Se on aivan tuon synkän juhlallisen tunteen vastakohta, jota saapi kokea, kun kuulee urkujen jymisevän korkeissa, puolihimmeissä holveissa jossakin Göthiläisessä kirkossa, jossa joka pilari kannattaa vaakunaa, ja seinät ovat tahratut muistokirjoituksilla; täällä taasen tuntee jotakin niin iloista ja toivo-täyttävää virtaavan sydämeen, kuin kansa, musiikin ja noitten pitkäveteisien rummun pärrytyksien avulla, veisaa virttä taivaan valoisan holvin alla ja luonnon helmassa, jossa kaikki merkit osoittavat uudesta syntymistä, jossa jokainen kukka, joka perhonen on elävä olento, joka alituisessa vaihtelevaisuudessa juoksee ylös tuosta maatuneesta. Siellä näkee parhain, että elämä ja ihanuus on loppupisteenä, eikä kuolema eikä mädännys.
Virsi loppui, ja pappi oli alkanut saarnan, silloin kuultiin vaunujen vierivän. Useat upsieriet riensivät paikaltansa, tervetulettamaan kenraalia, joka nyt saapui vähän aikaisemmin, kuin oli odotettu.
Nuo kaksi miestä, jotka olivat asetetut tähystämään, huomataksensa tuota saapuvaa, eivät olleet ehtineet viihtoa, kun kenraali jo oli vallan lähellä. Hän tuli siis vallan aavistamatta. Rykmentin päällikkö otti suurella kohteliaisuudella vastaan tuota mahtavaa miestä.
— Minä kuulen, että te pidätte jumalanpalvelusta, — sanoi kenraali; — minä tuskin luulin ehtiväni näin aikaisin, mitä kello on, Sundler?