Gyllensvingel oli, heti Liina Anton'in kuoltua ja kun neiti Attaliesta näkyi tulevan ukko Anton'in ainoa perillinen, kerrassaan lämpimimmästi rakastunut häneen. Luonnollisesti oli tähän perusteena sydämien yhtämielisyys ja molemmin puolinen kunnioitus, rakkauden vakavin perustus.
Kauppaneuvoksen olikin heti täytynyt korjata kaksi rappusta ylöspäin olevan kerroksen talossansa ja pitkän ajan olivat puusepät, maalarit ja tapitsierarit työskennelleet, saadaksensa kaikki kuntoon. Sellainen yksimielinen rakkaus tarvitsee paljon käsityöläis-apua, tullaksensa kuntoon.
Illalla, ennen tuota suurta päivää, oli supé Gyllensvingel'in luona.
Vapaaherratar oli ihastuttava, hänen tyttärensä oli nyöritetty ja soma kuni nukke. Paruuni Gyllensvingel itse, joka jo oli saanut jonkunlaisen lihavuuden, joka todisti hyviä päiviä, oli viime ajoilla antautunut politiikiin. Ei ollut ketään, joka olisi kiivaammin kuin hän tahtonut yllä pitää lainaustoimia — "luottamuksetta, järjestyksettä asioissa ei mikään valtio voi seisoa", kuului nyt. Hän herätti sen esityksen, että kaikki velkakirjat olivat heti otettavat pantiksi, tai velallinen pantaisin vankeuteen; hän ei tietänyt mitään ilettävämpää kuin huolimattomat asiamiehet. Se oli toista, kuin Löwenpil'in konttooriin mateleminen.
— Niin, siinä on paruunilla varsin oikein; vakavia ajatuksia, todellakin vakavia ajatuksia! Olisi hyvä, jos meidän ihan uudet valtiomiehemme tietäisivät niin paljon. Kuten sanottu on, ei ole muuta kuin yksi keino yhteiskuntaa järjestäessä: vankeus ja selkäsauna; petytään, jos luulee, että roistoväki kärsii mitään muuta; ei; "kurita roistoja," se on minun oppini; se ei tee mitään, jos yksi tai toinen saapi hiukan enempi, kuin hän kärsisi.
— "Kymmenessä vuodessa on se unhotettu." Se riivattu hellyys, joka on olemassa; sitä käytetään nyt, se on ajan vaatimus; ei, putkaan seurue!
— Niin, se on minun tarkotukseni, — sanoi Gyllensvingel. — Mutta, à propos, kuinka on tuon Olivesköldin sukukartanokirjeen laita? Tuo naurettava historia, tuosta niin kutsutusta "kreivi Fransista."
Niin, se oli kyllä naurettavaa!
— Niin, mutta … mutta sen voi jokainen nähdä, joka tunsi hänet; hän oli raakaluontoinen, kurja olento, taitamaton kurja ihminen; hänen kanssansa seurusteltiin nimen vuoksi; mutta … jos hän nyt tulisi tänne, niin ei minulla tosiaankaan olisi muuta tehtävää, vaan minä antaisin palvelijani heittää hänet ulos.
— Aivan oikein! hän taitaa käydä kerjäämässä Amerikassa, — sanoi kenraali, — puita sahaamassa ja niin edespäin, niin että hän on astunut oikeaan säätyynsä. Kuitenkin on testatorin kodicilli avattava huomenna.