— Hoo … on niin monta, jotka … jotka, mutta, yhtä kaikki, minä alan todellakin väsyä ja tahdon vetäytyä lepoon.
— Lääni ehkä?
— No niin, miks'ei, saattaa vanhoilla päivillä huvitella itseänsä, pientä lääniä hoitamalla. Minä olen istunut niin monissa komiteoissa, että minä kyllä taidan edustaa, siinä ei ole mitään haittaa.
— Minä, kuten moni muukin, toivon kuitenkin saada pitää herra kenraalia Tukholmassa. Perehtyminen maaseutuun ei ole hyvä miehelle, joka…
— Joka on tottunut työskentelemään koko elämänsä, siinä on paruunilla oikeus; minä en voi antautua laiskuuteen, jos minusta tulee maaherra, niin surkuttelen minä alamaisiani. Heidän tulee pitää silmänsä auki.
— Herra kenraalia on yleiseen kunnioitettu ankarasta järjestysluonnostansa ja tarkkuudestansa, sanoi kohteliaasti paruuni.
— No niin, mitä on tehtävä, virkaansa täytyy hoitaa, vastasi kenraali ujostellen.
— Sallittaneeko, että vieraita on läsnä, kodicilliä avattaissa?
— Kyllä, paruuni voipi, jos niin tahtoo, seurata minua; siellä täytyy olla muutamia jäävittömiä vieraita läsnä.
— Minä kiitän; minä tahtoisin todellakin olla ensimäinen, joka onnittelisi herra kenraalia kauniista Valdemarsborg'ista, semminkin, kun jokainen isänmaatansa rakastava ei voi toivoa muuta, kuin että tämä kartano tulee voimallisiin kouriin.