— Kukatiesi eno suvaitsee enemmän sokeria?
— Anna minun hoitaa asia, Emmaseni, mutta sano… Nyt tulee Frans.
— Niin, sen kirjoittaa Aksel … se on kauheata mitä kaskadi kohisee, tulee tosiaankin vähäkuuloiseksi.
— Niin, Frans tulee; mitä pidät sinä hänestä?
Tyttö katsoi maahan.
— Nyt täytyy sinun puhua todellisesti vanhan enosi Feliksin kera.
— Niin, eno kulta, — alkoi tyttö, luoden kauniit silmänsä ukkoon. — Eno on usein kysynyt minulta Fransia; mutta ei eno … ei, ei! Se on mahdotonta.
— Mutta minkävuoksi sitten, hyvä Emma.
— Ei, eno; olisi hän semmoinen kuin eno, niin minä pitäisin hänestä sydämellisesti; mutta nyt … ei.
— Tuo on ainoastaan tuon ikävän historian tähden mamseli Berndtsson'in kanssa.