— Mitä vielä?

— Niin, nähkää, isäni, oli aika, jolloin ruotsalainen valtioneuvos oli parempi kuin Saksanmaan ruhtinaat ja ruotsalainen kreivi vähintäkin niin hyvä kuin he.

— Mitä vielä?

— Niin, siellä pelattiin, se jotenkin oli korkealle … ruhtinas Wilhelm Clausthal'ista hoitaa siellä rahastoa … mutta minä en saattanut pelata, sillä häviö olisi saattanut nousta muutamaan tuhanteen riksiin … ja kuitenkin on Valdemarsborg yhtä suuri, kuin tavallinen saksalainen herttuakunta.

— Minulla ei ole mitään tähän esitykseen vastattavaa.

— Isän ei tule paheksua, mutta perheen arvo ei semmoisesta voita mitään, kun ulkomailla matkustetaan.

— Tiedätkö, Frans, ennen muinoin matkusti nuori vapaasukunen mies ulkomaille, oppiaksensa sitä, jota hän ei kotona voinut oppia; hänen matkustuksensa oli osa hänen kasvatuksestansa, hän kunnostutti itseänsä tiedoilla, ahkeruudella ja tutkimisella, hän etsi mainioitten miesten tuttavuutta, hän kävi vieraissa armeijoissa sotataitoa oppimassa, kaikki yhdessä tarkoituksessa, nimittäin saattaaksensa olla kuninkaallensa ja isänmaallensa hyödyllinen. Hänelle ei ollut korkea sukuperänsä muuna kuin kiihoittajana, joka yllytti häntä astumaan esi-isiensä jälkiä, lisäämään eikä hävittämään heidän kunniatansa, lisäämään eikä hävittämään sitä omaisuutta, jonka he jättivät perinnöksi.

— Niin, minä tiedän, parhain isä, — sanoi kreivi Frans huolimattomasti — meillä on eri ajatukset, mutta aika on muuttunut ja me sen kanssa. Isä. joka asuu maalla, ei seuraa ajan kulkua. Aateli on kadottanut entisen asemansa, bourgeoisi on kohonnut sen rinnalle, ja meidän täytyy kilpailla rikkaitten porvaripoikain kanssa … ja tämä ei tapahdu ilman rahoja.

Tuon vanhan kreivin kasvot osottivat syvää surua.

— Frans, Frans! Tässä kiistassa täytyy sinun tulla allepäin; sillä peritty omaisuus ei koskaan vastaa sitä, joka on ansaittua. Tuo edellinen on tasaisena, se on parhaimmassa kohdassa mukaisensa. Tuo toinen kasvaa taukoamatta; mutta ei meidän kunniamme olekaan rahassa; se on juossut ylös uhrauksilla, ja mitä me nautimme on sen hedelmää.