— Hyvä eno, minä huomasin … minä luulin…
— Sinä vaivasit häntä, eikö niin?
— Niin, siltä tuo näyttäisi.
— No, kuinka oli tuon tapauksen laita kapteeni Berndtsson'in tyttären kanssa.
Akseli punehtui: Eno kulta, se on aine, josta…
— Josta sinä et puhuisi halusta; mutta minä tahdon tietää sen.
Tunnetko sinä perhettä?
— Kyllä, minä olin paikkakunnalla topografillisissa töissä ja silloin olin minä usein heillä.
— Ja tyttö?
— Ah, eno, hän on hyvä, yksinkertainen ja suoramielinen tyttö.
— Ja kaunis?