Vanhus kavahti. — Berndtsson? Minä olen … minä olen kuullut nimenne ennen.
— Hyvin mahdollista, herra kreivi.
Tuo vanhus pelkäsi, eitä Berndtsson'in asia oli hyvityksen etsiminen Frans'ilta ja hän sanoi: — Minä en luule että meidän nimemme ovat olleet koskaan ristiriidassa keskenänsä, jos niin on…
— Ei ollenkaan; mutta minä olen matkustanut tänne ilmoittamaan herra kreiville jotakin, jota en minä ole voinut jättää jonkun toisen toimitettavaksi.
— Vai niin … istukaa parhain kapteeni. Missä saatan minä olla teidän hyödyksenne.
Kapteeni Berndtsson hymyili: — Ette missään, herra kreivi ja … minä epäilen, että minä edes teen teille hyvää työtä.
— Mitä vielä?
— Minä olen pesän selvitysmiehenä neiti Juliana du Valmy vainajan kuolinpesässä.
— Vai niin, teillä on ehkä joku saaminen minulta … vainajalla oli omituinen kyky saada saamisia kaikilta.
— Ei.