— Kuules, Emma, sinulla on oikein. Mutta sanos minulle, mimmoinenka minusta tulisi? Kun minä olin neljäntoista vuotias, sanoi täti Juliana minulle, ettei minun tarvitse tehdä työtä, että minä olin toisellainen ihminen kuin muut. Hän juuritti sieluuni ylpeyden samalla huolella, samalla itsepäisyydellä, kuin katuruusu istutetaan. Hän vuodatti tipottain ylpeyden myrkkyä sydämeeni, ja sinä … minä tunsin kuinka myrkky leveni, lisääntyi ja tunkeutui syvemmälle ja syvemmälle. Minä tulin erääsen kouluun. Opettajani antoi minulle kreivinä nähtäviä etuoikeuksia; toverini kadehtivat minua, loukkasivat minua usein tai he tulivat orjiksenikin. Sama kohtaus jatkui akatemiassakin. Valdemarsborg'in sukukartanon omistaja oli loistokohta säädyllisen nuorukais-joukon keskellä, johon yhdistyi koko hännys nuorukaisia, jotka tahtovat tehdä onnea tai tahtovat lainata loistoa kanssakäymisellänsä henkilöiden kanssa, joilla oli nimi. Minulla oli siis suuri lahko ja minä tein mitä minä tahdoin. Vihdoin tulin minä Tukholmaan, minä olin siellä samassa piirissä … minä ylennyin, niinkuin minä luulin. Kreivi — isäni olin sanova — näkyi minusta aina enemmän vanhanaikaiselta, hänen aatteensa aina enemmän ahdasmielisiltä, hänen mielensä aina supistuneemmalta … minä päätin, ettei hän ymmärtänyt nauttia elämää ja ettei minulla ollut muuta tehtävänä … ja tällä tavalla, Emma, — lisäsi hän, tarttuen hänen käteensä, — tällä tavalla olin minä eroitettu ihmissuvusta, varsin toisilla tarpeilla, toiveilla, iloilla kuin muut; minä näin itseni olevan, kuni ihminen kuussa esineitten joukossa, joita en minä tahtonut tuntea… Voitko sinä nyt selvittää tätä?
— Voin, — sanoi Emma, — varsin hyvin; mutta mikä on nyt kerrassaan avannut sinun silmäsi tuosta todellisesta tilasi onnettomuudesta?
Frans vaikeni.
— Minä en tahdo kysyä sinulta, hyvä Frans, koska se kiusaa sinua.
Frans katseli häntä tarkkaavaisesti.
— Kuules, Emma, minä olen näinä päivinä ajatellut jotakin, joka koskee sinua.
Emma punehtui.
— Sinä tiedät isän toiveet.
Emma oli vaiti.
— Sinä tiedät net, mutta sinä kauhistut niitä.