— Niin, ja kuin me olemme hullut musiikiin, sekä Blomros että minä, ja meillä on klaveri, niin olemme me sallineet hänen oppia soittamaan erään vanhan mamsellin luona, joka asuu tuolla alaalla talossa, hyvänluontoinen ihminen, hän on Kungsholm'an urkurin Löfgren'in tytär, ukko Löfgren aikoinaan.
— Minä olen varma, että rouva Blomros'iila itselläänkin on kyllä taitoja opettaa, — sanoi Berndtsson.
— Kyllä niin, olisi minulla aikaa; mutta sitäpaitsi niin nyt on tuo soitto niin keinollista, oikein keinollista, siihen en minä nuoruudessanikaan yhtynyt. Ei, Emili tulee soittamaan, sittenkuin me olemme saaneet vähän haukattavaa; sillä me toivomme, sekä Blomros että minä, saada kunnian pidättää herra luutnanttia.
Tuo nuori mies ei näkynyt vastenmielisesti ottavan kutsua vastaan, ja siten purkautui puhe vanhassa virran juomassansa. Juuri kuin Mayn putoo Rheiniin Koblenz'in luona, niin puuttui notariuskin puheesen, koskeva neiti Julianan testamenttiä ja sen lisäyksiä, jotka olivat avattavat, siinä tapauksessa, jos kreivi Olivesköld Valdemarsborg'ista kuollessansa jättäisi jonkun pojan jälkeensä: — "eräs, hm, kummallinen ehto, koska hänellä todellakin on poika".
— Sinä muistat kai hänet, nuoren kreivin, joka…
— Niin, hän on kauhea ihminen … niin kyllä, tälle hyvälle ystävälle saatamme me mielellämme puhua siitä.
— Se olisi hauskaa, sillä minä en tunne häntä, — sanoi Berndtsson, — mutta hänen orpanansa on minun hyvä ystäväni; hän on reima nuorukainen, luutnantti ja hän asuu kotonani vanhempaini luona.
— Vai niin, vai niin! … noh sitten taitaa se olla turhaa kertoa historiaa, joka ei millään tavalla kunnioita nuorta kreiviä.
— No niin, puhukaa, niinkuin sanottu on, minä en tunne häntä, jollen huhun mukaan tuulihattuna.
— Niin, jokseenkin sinnepäin. Niin, suoraan sanoen, Blomros käveli eräänä päivänä kadulla… Jumala tietäköön, ettei hän häiritse ketään ihmistä. Silloin kohtasi hän herrajoukon ja eräs niistä tervehti kohteliaasti ja pysähtyi, niin että Blomros-parka, jolla on heikot silmät, luuli, että se oli joku tuttu. Mutta vieras kumarsi, sanoen: "Ah, kuinka se oli hauskaa minulle kohdata rakasta setääni!" — Blomros ei ollut koskaan nähnyt tuota ihmistä ennen.