— Meidän tulee kuitenkin tuoda hänet salonkiin, muuten sanottaisin, ett'en minä tahdo nähdä häntä siellä, ja … mutta à propos, on kauheata kuinka kakadu huutaa. Attalie, anna sille muutamia manteleja, ei saata puhua hänen melultansa.
— Ei, nähkääs äiti, kuinka hyvä hän on, — sanoi neiti Attalie Grünewald, tarjoten tuolle valkealle suosikille kuorimantelia, — kas, kuinka hän kuorii joka mantelin… Onko äitillä jotakin käskettävää?
Äiti oli pannut pois kupin ja näkyi tahtovan puhua jotakin tärkeätä.
— Hyvä Attalieni, kuinka vanha olet sinä nyt? — kysyi äiti.
— Kahdenkolmatta vuotias, hyvä äiti, sen te kyllä tiedätte.
— Niin, sen minä tiedän; mutta, tyttöseni, nyt on tärkeä muutos kysymyksessä.
— Mikä sitten, äiti?
— Minä luulin varmaan, että hän, rikas sukukartanon-omistaja Frans … kreivi Frans … hän on sangen kohtelias sinua kohtaan … minä luulin, että…
Tyttö punehtui hieman.
— Niin, minä luulin varmasti Attalie lintuseni ajattelevan itse tulevaisuuttansa.