— Niin onkin, minä pidän paljon pikku Attaliestani. Oh, on oleva hauskaa nähdä teidät yhdessä.
Attalie tarttui Liinan käteen lämpimämmin kuin koskaan ennen; hän oli kiitollinen tuolle rikkaalle perijälle, vaan ainoastaan silmänräpäyksen.
Kiitollisuudessa on vähän runoutta, joka on suorasanallista lukua, kun tulikivi tulitikussa: se leimahtaa, sammuu itsekseen, mutta kas puu palaa sitten.
— Kas niin, hyvä Anton, pukekaamme itsemme. Rakas Attalie, auta Liinaa, vanha Maria ei ymmärrä tuota asiaa. Hyvästi, hyvä Anton, hyvästi.
Vapaaherratar nousi ylös ja meni huoneesta ulos, ja Attalie tarttui
Liinan käteen.
— Niin, pukeudu kauniisti, tyttöseni, kauniisti kuni sokurinukke, ha, ha, — sanoi isä.
Tehtaan-isäntä istui nyt siellä yksin, selaillen muutamia kuvapiirrustuksia saamatta kuitenkaan huvitusta muusta kuin kauniista kansista. Taide-teokset eivät olleet hänelle mukavia.
Hänestä oli kuitenkin viime naimisissansa tullut taiteen ystävä ja hänen huoneensa olivat koristetut niin monilla palkintotauluilla kuin hän suinkin sai. Jotain Akademian palkintokappaleista, seuraavat klassilliset teokset, verhotut toga viris'illä ja kothurnilla. "Augustus pitäen muistopuhetta Caesarista" — "Eva itkien Aapelin kuoloa" — tahi Cicero pauhaten: quosque tandem abutere Catilina patientia nostra. Myöskin oli siellä koko joukko meidän laatutaulujamme: Kehräävä akka, ja akkoja ja lapsia kaikellaisissa mahdollisissa asennoissa.
Ruotsalaisessa taiteessa näkee suuria luonnonlahjoja ja paljon ahkeruutta ja luonnon uskollisuutta, mutta vissin selittämättömän aineitten köyhyyden. Näyttää siltä kuin meidän taiteilijamme jonkun näkymättömän voiman kautta olisivat sidotut renttumaisiin mökkeihin ja samallaisiin lapsiin ja aikoihin. Missä vaan näkee ruotsalaisen laatutaulun, niin siinä on yksitoikkoinen kuva, se osoittaa, että meidän maalarillamme on vähän käsitysalaa heitä liikuttamaan, varsin ahdas elämän kokemus löytääksensä perijohtoja tauluillensa. Meidän maamme on pieni ja se on muita matkimassa — senvuoksi näkee usein Saksalaisia talonpojan tupia kuvattuina "kotimaisissa" laatumaalauksissamme.
Tehtaanisännän salonkia koristivat useat sellaiset taulut ja keskipaikoilla sohvaa yläpuolella, ämmä joukon ympäröimänä, jotka poovailivat, kehräsivät, loukuttivat pellavia, joivat kahvia, oli suuri valokuva Kaarlo XIII:sta. Tehtaanisäntä oli yksi niitä harvoja, joilla oli tämä kuva.