Mitä siellä aviopuolisoiden välillä tapahtui, on tähän saakka pysynyt salaisuutena. Mutta seuraavana aamuna istuivat he ainakin näennäisesti sovinnossa kahvia juoden. Ja juuri silloin toi sanomalehtipoika samana aamuna ilmestyneen »Isänmaan Pylvään».
Sutinen, jonka kallossa kupariseppäin ammattikunta oli toimeenpannut, »työskentelevän näyttelyn», avasi koneentapaisesti lehden ja loi verestävät silmänsä tekstiin. Mutta äkkiä hyppäsi hän karkeasti kiroten pystyyn ja näytti siltä kuin olisi haistanut kymmenkertaisesti väkevöityä ammoniakkia. Ja silmäiltyään hiukan tarkemmin lehteä, alkoi hän kiljuen tanssia ympäri huonetta tavalla, joka Sioux-intiaanien kuuluisassa päällikössä Sitting Bullissa olisi herättänyt mitä suurinta myötätuntoisuutta.
Mutta sitten tempasi hän kouraansa, tukevan sauvan ja ryntäsi ulos kadulle, jättäen vaimonsa, joka sillä välin oli saanut lehden käsiinsä, jatkamaan kiljuntaa ja tanssia.
Itse elävän paholaisen ilmestyminen Kuivalan kaduille ei olisi voinut herättää suurempaa kauhistusta kuin nyt kuolleeksi luullun Sutisen: Kaksi ämmää pyörtyi, poikanulikat pakenivat huutaen porttikäytäviin, muut vastaantulijat jäykistyivät suolapatsaiksi, ja kaupungin uljas poliisi Inkinen nieli kauhistuksissaan tupakkamällinsä. Mutta Sutinen ei tästä kaikesta välittänyt mitään, vaan riensi yhä kiiruummin eteenpäin. Vihdoin saapui hän »Isänmaan Pylvään» toimituspaikan luo ja ryntäsi tuulispäänä sisälle.
Minuutin kuluttua kuului toimituspaikasta hirmuinen meteli. Pöydät ja tuolit menivät nurin, jalkojen töminää, läjähdyksiä, huutoja ja kirouksia kuului kadulle pöyristyttävänä sekamelskana. Ja hetken kuluttua näkivät paikalle kokoontuneet ihmiset, kuinka toimitushuoneen molemmat akkunat aukesivat ja toisesta hyppäsi ulos päätoimittaja, toisesta toimitussihteeri, jotka hirveätä vauhtia, lakitta päin vilkkasivat kadun yli, kadoten »seuraklubin» suojelevien »muurien» sisäpuolelle…
* * * * *
Kuivalan raastuvanoikeudessa on sittemmin ollut vireillä kaksi juttua. Toinen on kunnianloukkausjuttu, jonka maalarimestari Samuli Sutinen omasta ja vaimonsa puolesta on nostanut »Isänmaan Pylvään» toimitusta vastaan, toisen taas ovat samaisen lehden toimittajat nostaneet Sutista vastaan, syyttäen häntä kotirauhan rikkomisesta, pahoinpitelystä, kiroilemisesta, haukkumisesta ja huonekalujen särkemisestä. Jutut eivät vielä liene päättyneet alioikeudessakaan, puhumatta sitten hovioikeudesta ja senaatista.
Mutta uutinen Sutisen surkeasta kuolemasta kierteli kaikissa Suomen lehdissä. Raittiusmiehet pudistelivat päätään ja teroittelivat viinamiesten mieliin tätä varoittavaa esimerkkiä. Ja vaikka uutinen sittemmin peruutettiin, ei Sutisen maine siitä suurestikaan parantunut — enemmän kuin Sutinen itsekään, joka yhä vielä, palvelee vanhoja penaattejansa.
EREHDYS.
Mattilan isäntä käveli äkeissään edestakaisin huoneessaan. Tupakkamälli hänen suussaan kierähteli kiivaasti toisesta suupielestä toiseen, ja ruskeat täplät, joita ilmestyi lattialle kuin sieniä sateen jälkeen, ilmaisivat isännän sekä mielen että syljen olevan kuohuksissa.