»Tässä olisi Hannulan Erkille kirjekin».
Otin kirjeen, kiitin ja läksin sitten ajaa huristamaan kotia kohti. Siinä ajellessani koitin arvailla, keltä kirje olisi — en ruvennut näet sitä siinä kovassa pakkasessa kontistuneilla hyppysilläni avaamaan.
Kun kotona olin saanut kupin kuumaa kahvia ja uunin edessä käsiäni lämmitellyt, avasin kirjeen. Eihän se nyt ollut sen kummemmalta mieheltä kuin Heikki-serkulta, joka siihen aikaan piti Helsingissä lihakauppaa, mutta sisällys oli hyvin merkillinen. Se kuului:
»Hyvä serkkuni Erkki!
Setämme, se Matti-setä joka jo kauvan on asunut Amerikassa, on tullut tänne kotimaahan sukulaisiaan tervehtimään ja aikoo nyt jouluksi tulla sinun luoksesi. Siinä on kerrassaan omituinen ukkeli. Hän kulkee ihan toisella nimellä ja tulee taloon tuntemattomana, hämmästyttääkseen rakkaita sukulaisiaan. Minun suhteeni se ei kumminkaan onnistunut, sillä eräs tuttavani, joka tuli Amerikasta samassa laivassa kuin hän, sattui olemaan luonani, juuri kun ukko tallusteli puotiin, ja kuiskasi korvaani kuka hän on. Muuten en olisi häntä tuntenut, sillä olinhan samoinkuin sinäkin pieni piimäsuu, silloin kuin hän Amerikkaan läksi. Taisi ukkoa harmittaa, kun hänet heti tunnettiin, ja nyt hän nähtävästi aikoo tehdä sinulle jonkun kepposen, korvatakseen vahingon. Olen tahtonut sinulle asian ilmoittaa, jotta tietäisit olla varoillasi ja varustaa ukolle lämpimät tervetulijaiset. Hänellä on suuri konkonenä ja pitkä harmaa parta. Muuten tavallisen näköinen mies.
Ei muuta kuin hauskaa joulua.
Serkkusi Heikki.
J. K. Elä suinkaan tarjoa ukolle vettä väkevämpää, sillä hän on ankara vesipoika. Hän kuuluu olevan rikas mies, niin että koeta olla hänen kanssaan hyvissä väleissä.
Sama.»
»Ahaa», ajattelin kirjeen luettuani, »vai aikoo setä näytellä minulle kometiaa. No, koetetaanpa.»