»Ha, ha, haa! Onpa setä leikkisä! Vai ruununmies! Ei, heitetään jo leikki pois. Siellä kotona eukon kahvipannu jo porisee porossa. Tervetuloa vaan, setä, ja nyt lähdetään meille.»
Näin sanoen astuin sedän luo ja tartuin hänen käteensä, jota sydämellisesti pudistin.
Samassa muuttui setäni kasvojen ilme huomattavalla tavalla. Leveä hymy lehahti hänen kasvoilleen, äsken pyöreät silmät supistuivat kaltaisiksi raoiksi, jotka viekkaasti välähtelivät. Näytti siltä, kuin jotakin hauskaa olisi hänen päähänsä pälkähtänyt.
Hän päästi naurun, joka kuului kuin sahan ritinä visakoivussa.
»No, enpä tahdo sinua kauvemmin kiusata. Minä olen todellakin setäsi.
Mutta mistä sait tietää minun olevan tulossa?»
»Se Heikkihän sieltä Helsingistä…»
»Niin, niin, Heikki, sitä juuri arvelin… Lähdetään sitten. Mutta arveleppas, rakas veljenpoikani, mitenkä minun kävi toissa yönä tuolla Kuljulan kievarissa! Siellä varastettiin minulta kaikki tavarat, niin ettei jäänyt kunnon vaatteita päälle. Tällaisissa tamineissa täytyy tulla sukulaisiinsa! Mutta kai varkaat kiinni saadaan. Pääsivät minun lähtiessäni niiden jäljille ja lupasivat toimittaa ne tänne, kun saavat ne varkailta pois.»
»Vai niin, olipa se ikävä juttu. Mutta ei nyt ajatella ikäviä asioita, vaan lähdetään, kotia eukon luo.»
Setä otti yllensä turkit, jotka olivat paljon paremmassa kunnossa kuin hänen muu pukunsa. Sanoi ostaneensa ne Kuljulan isännältä. »Rahoja eivät osanneet viedä, kun minulla oli lompakko sängyssä päänalusen alla», lisäsi hän. Nurkasta sieppasi hän kainaloonsa pienen laukun, jota hän ei mitenkään antanut minun kannettavakseni, vaikka kuinka olisin pyydellyt. Siitä kuului liikuteltaessa jonkunlaista helinää. Ja sitten me läksimme.
Ei näyttänyt Leenakaan kovin ihastuvan sedän ulkomuotoon, kun kotia tulimme. Hänen silmäyksensä kulkivat salavihkaa sedän punaisesta nenästä ja takkuisesta parrasta aina jalkoihin asti, joiden verhot suuresti muistuttivat vanhoja naisten kenkiä. Mutta kun olin hänelle kertonut sedälle Kuljulassa tapahtuneesta onnettomuudesta, tyyntyi hän ja oli sitten niin herttainen emäntä kuin ainakin.