* * * * *
Teatteri-asiamies ja hänen rouvansa pitivät hyvää huolta hänestä. Yuki kävi heidän kanssaan Kiinassa, Intiassa, Filippineillä sekä lopuksi Australiassa. Kaikilta seuduilta kokosi tuo amerikalainen herra mukaansa voimistelijoita, tanssijattaria, silmänkääntäjiä, miekkailijoita ja kaikenlaisia temppujen tekijöitä, joilla hän aikoi Amerikassa koota itselleen omaisuuden. Hän oli myöskin yhdistänyt hyötyyn huvin, sillä tämä matka oli samalla hänen häämatkansa.
Teatteri-asiamiehen rouva alkoi vähitellen jonkun verran arvailla Yukin sielunelämää — sellaista aavistuskykyä on iloisemmilla ja suruttomimmillakin maailmanihmisillä — ja se seikka sai hänet entistä enemmän lähentymään tuota pientä japanilaista kaunotarta.
Hän oli ottanut Yukin aivan erikoiseksi suojatikseen ja varjeli häntä kaikilta niiltä uteliailta ja tungettelevilta kysymyksiltä, joita hänelle tehtiin joka puolelta. Mutta kesti useita kuukausia, ennenkuin hän sai kuulla Yukin surullisen elämäntarinan. Tämä nimittäin tapahtui vasta muutamia päiviä ennen kuin heidän piti matkustaa Amerikaan, tuohon suureen maahan, joka Yukin mielestä oli yhtä kaukana kuin taivaan tähdet.
Heidän matkansa oli kestänyt paljon kauemmin kuin teatteri-asiamies oli laskenut, mutta jota lähemmäksi lähtöpäivä tuli, sitä levottomammaksi ja hermostuneemmaksi kävi Yuki. Yuki uskoi suojaajattarelleen, miten heikko ja sairas hän oli ollut aina siitä saakka kun he olivat lähteneet Japanista, mitenkä hänen sydäntänsä kirveli ajatellessaan viimeistä kohtausta veljensä kanssa, ja kuinka syvästi hän kaipasi sitä rakastamaansa miestä, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin "vain pikku, pikku ajaksi".
Haaveellisen amerikalaisen naisen sydän suli kokonaan Yukin itkiessä katkerasti hänen käsivarsillaan. Hänenkin silmistään alkoivat tulvia kyynelet.
"Te ette tule meidän mukanamme Amerikaan", virkkoi hän ja kuivasi silmiään. "Teidän tulee matkustaa takaisin Japaniin tavaroinenne päivinenne, ja minä saatan itse teidät sinne ja pidän huolen siitä, että te kunnollisesti tulette perille."
"Mutta —" lausui Yuki epäilevästi.
"Ei mitään epäilyksiä. Mieheni aikoo matkustaa viikon päästä, mutta — minäpä en matkustakaan. Nyt otan minä määräämisvallan! Sen saatte nähdä!"