Eräänä aamuna jättiläinen makasi valveillaan vuoteellaan ja kuuli äkkiä suloisia säveliä. Ne kuulostivat niin ihanilta hänen korviinsa, että hän arveli kuninkaan soittokunnan kulkevan siitä ohitse. Mutta sepä ei ollutkaan muuta kuin pieni leivonen, joka lauloi hänen ikkunansa ulkopuolella, mutta hän ei ollut niin pitkään aikaan kuullut linnunlaulua puutarhassaan, että se tuntui hänestä kaikkein ihanimmalta soitolta koko maailmassa. Rae keskeytti tanssinsa hänen päänsä yläpuolella, ja pohjatuuli lopetti vinkumisensa, ja suloinen tuoksu tunkeutui avonaisen ikkunan kautta hänen luoksensa. "Luulempa, että kevät on vihdoinkin tullut", sanoi jättiläinen; ja hän hyppäsi ylös vuoteeltansa ja katseli ulos.
Mitä hän näki?
Hän näki ihanan näyn. Pienestä reiästä muurissa lapset olivat ryömineet sisään ja he istuivat puiden oksilla. Jokaisessa puussa, jonka hän saattoi nähdä, oli lapsi. Ja puut olivat niin mielissänsä, kun lapset olivat palanneet takaisin, että ne koristivat itseään kukilla ja heiluttivat oksiaan lasten päitten yläpuolella. Linnut lentelivät edestakaisin ja visersivät riemuissaan, ja kukat kurkistivat viheriän ruohon välistä ja nauroivat. Se oli suloinen näky; yhdessä puutarhan sopukassa vain yhä oli talvi. Se oli puutarhan kaikkein perimmäisin sopukka, ja siellä seisoi pieni poika. Hän oli niin pieni, ettei hän voinut ylettyä puun oksiin ja hän kiersi puun ympärillä katkerasti itkien. Puu parka oli yhä jään ja lumen peitossa, ja pohjatuuli puhalsi ja vinkui sen latvassa. "Kiipeä ylös! pikku poika", sanoi puu ja taivutti oksiaan niin alas kuin suinkin; mutta poika oli liian pieni.
Ja jättiläisen sydän suli katsellessaan ulos. "Kuinka itsekäs minä olen ollut!" hän sanoi; "nyt tiedän, miksi kevät ei tahtonut tänne tulla. Minäpä nostan tuon pikku pojan ylös puuhun ja hävitän muurin, ja sitten minun puutarhani saa aina olla lasten leikkipaikkana." Hän oli tosiaankin kovin pahoillaan siitä, mitä hän oli tehnyt.
Hän astui alas portaita; avasi ulko-oven hyvin hiljaa ja meni puutarhaan. Mutta kun lapset näkivät hänet, niin he pelästyivät niin kovasti, että he kaikki juoksivat pakoon, ja silloin puutarhaan tuli talvi jälleen. Pieni poika vain ei juossut pois, sillä hänen silmänsä olivat niin kyynelissä, ettei hän huomannut jättiläistä. Ja jättiläinen seisahtui hänen taakseen ja nosti hänet hellävaroen ylös ja laski hänet puun oksalle. Puu puhkesi heti kukkiin ja linnut tulivat ja alkoivat laulaa, ja pikku poika ojensi käsivartensa ja kiersi ne jättiläisen kaulaan ja suuteli häntä. Kun toiset lapset huomasivat, ettei jättiläinen ollutkaan enää paha, niin he kiirehtivät takaisin, ja kevät palasi heidän mukanansa. "Tämä puutarha on nyt teidän, pienokaiset", sanoi jättiläinen ja otti suuren kirveen ja hakkasi muurin alas. Ja kun ihmiset menivät keskipäivän aikana torille, niin he näkivät jättiläisen leikkivän lasten kanssa kaikkein ihanimmassa puutarhassa mitä he koskaan olivat nähneet.
Kaiken päivää he leikkivät ja illalla he tulivat jättiläisen luo sanomaan hänelle hyvästi. "Mutta missä on teidän pieni toverinne?" sanoi jättiläinen; "se pieni poika, jonka minä nostin puuhun." Jättiläinen piti hänestä kaikkein enimmin sen vuoksi, että hän oli suudellut häntä.
"Emme me tiedä", vastasivat lapset, "hän on mennyt pois."
"Sanokaa hänelle, että hän tulee tänne huomenna", sanoi jättiläinen. Mutta lapset vastasivat, etteivät he tienneet missä hän asui, ja etteivät he olleet nähneet häntä ennen; mutta jättiläinen oli kovin pahoillansa.
Joka iltapäivä koulun päätyttyä lapset tulivat leikkimään jättiläisen kanssa. Mutta sitä pientä poikaa, jota jättiläinen rakasti, ei näkynyt koskaan. Jättiläinen oli hyvin ystävällinen kaikille lapsille, mutta sittenkin hän kaipasi ensimäistä ystäväänsä ja puhui hänestä usein. "Kuinka mielelläni tahtoisinkaan nähdä häntä!" oli hänellä tapana sanoa.
Kului useita vuosia, ja jättiläinen tuli hyvin vanhaksi ja heikoksi. Hän ei jaksanut enää leikkiä, ja siksi hän istui suuressa nojatuolissansa ja katseli lasten leikkiä ja ihaili puutarhaansa. "Minulla on paljon kauniita kukkasia", hän sanoi; "mutta lapset ovat kauneimmat kaikista kukkasista."