"Siihen se loppui", sanoi viheriävarpunen.
"Mutta kuinka myllärin sitten kävi?" kysyi vesirotta.
"Oi! sitä minä en tosiaankaan tiedä", vastasi viheriävarpunen; "enkä minä pidä sillä lukuakaan."
"On aivan selvää, että te ette ole myötätuntoinen luonteeltanne", sanoi vesirotta.
"Minäpä luulen, että te ette ymmärrä tämän kertomuksen tarkoitusta", huomautti viheriävarpunen.
"Mitä minä en ymmärrä?" huusi vesirotta.
"Sen tarkoitusta."
"Tahdotteko väittää, että kertomuksella olisi erityinen tarkoituksensa?"
"Tietysti", sanoi viheriävarpunen.
"Vai todellakin", sanoi vesirotta suutuksissaan, "sen olisitte saanut sanoa minulle ennenkuin aloititte kertoa. Jos sen olisitte tehnyt, niin minä olisin sanonut 'Pyh', aivan kuin tuo arvostelijakin. Mutta voinhan sen sanoa vieläkin." Ja sitten hän huusi "Pyh" kimakalla äänellä, heilautti häntäänsä ja katosi koloonsa.