"Mitä te pidätte vesirotasta?" kysyi ankka, joka tuli soutaen hetken kuluttua. "Onhan hänellä hyvät puolensa, mutta minulla on nyt kerran äidin tunteet, ja joka kerta kun näen vanhanpojan, nousee kyyneleitä silmiini."
"Pelkäänpä, että pahoitin hänen mieltänsä", vastasi viheriävarpunen.
"Sillä minä kerroin hänelle jutun, jolla oli erityinen tarkoitus."
"Ah, se on aina hyvin vaarallista", sanoi ankka.
Ja minä olen yhtä mieltä hänen kanssansa.
IHMEELLINEN RAKETTI.
Kuninkaan pojan häitä oli määrä viettää, ja sen johdosta pantiin toimeen suuria juhlallisuuksia. Hän oli odottanut kokonaisen vuoden morsiantansa, ja vihdoin tämä oli saapunut. Hän oli venäläinen prinsessa, ja koko matkan aina Suomesta saakka hän oli ajanut reessä, jota kuusi poroa oli vetämässä. Reki oli aivan kultaisen joutsenen kaltainen, ja joutsenen siipien lomassa makasi pikku prinsessa itse. Hänen pitkä, hermeliiniviittansa ulottui aina jalkoihin asti, päässä hänellä oli pieni hopeakudoksinen myssy, ja hän oli yhtä kalpea kuin lumipalatsi, jossa hän aina asui. Hän oli niin kalpea, että kun hän ajoi kadulla, niin kaikki ihmiset katselivat häntä ihmeissänsä. "Hän on kuin valkea ruusu!" he huudahtivat ja heittivät ylhäältä parvekkeilta kukkia hänen päälleen.
Linnanportilla prinssi odotti häntä. Prinssillä oli uneksivat, tummansiniset silmät, ja hänen hiuksensa olivat kuin hienointa kultaa. Kun hän näki prinsessan, niin hän polvistui maahan ja suuteli hänen kättänsä.
"Sinun kuvasi oli kaunis", mutisi prinssi, "mutta sinä itse olet vielä paljoa kauniimpi"; ja pieni prinsessa punastui.
"Äsken hän oli kuin valkea ruusu", sanoi nuori paashi naapureillensa, "mutta nyt hän onkin punainen ruusu"; ja koko hovi iloitsi.
Seuraavina kolmena päivänä kuului kaikkialta: "Valkea ruusu, punainen ruusu, punainen ruusu, valkea ruusu;" ja kuningas käski korottaa paashin palkan kaksinkertaiseksi. Mutta kun hänellä ei yleensä ollut yhtään palkkaa, niin ei tästä korotuksesta ollut hänelle paljon hyötyä, mutta olihan se suuri kunnia sittenkin, ja siitä oli ilmoitus sanomalehdessäkin.