"Hyvänen aika!" sanoi pieni sähikäinen. "Minä luulin aivan päinvastoin, että meidät laskettaisiin ilmaan prinssin kunniaksi."
"Ehkäpä teidät", hän vastasi; "tosiaankin, en epäile sitä yhtään, mutta minun laitani on toinen. Minä olen hyvin hieno raketti, ja minun vanhempani olivat myös hyvin hienoja. Minun äitini oli aikoinaan kaikkein enimmin ihailtu tulipyörä, ja hän tuli kuuluisaksi sulavan tanssinsa johdosta. Kun hän esiintyi julkisesti, niin hän kiersi yhdeksäntoista kertaa ympäri ennenkuin hän sammui, ja joka kerta pyörähtäessänsä hän heitti ilmaan seitsemän ruusunpunaista tähteä. Hän oli kolme ja puoli jalkaa läpimitaten ja tehty kaikkein parhaasta ruudista. Minun isäni oli raketti samoinkuin minäkin, ja ranskalaista syntyperää. Hän lensi niin korkealle, että ihmiset pelkäsivät, ettei hän koskaan palaisi takaisin. Hän palasi sittenkin, sillä hän oli ystävällinen luonteeltansa, ja laskeutuessaan alas hän suitsutti kultasadetta ympärilleen. Sanomalehdet kirjoittivat hänen esityksestään hyvin imartelevasti. Sanottiinpa häntä hallituksen sanansaattajassa kuritustaidon suurimmaksi voitoksi."
"Tulitustaidon, tulitustaidon, te tarkoitatte", sanoi bengaalituli; "minä tiedän, että se on tulitustaito, sillä minä näin sen kirjoitettuna oman koteloni kyljessä."
"Mutta minäpä sanoin kuritustaito", vastasi raketti vakavalla äänellä, ja bengaalituli oli niin häpeissänsä, että hän alkoi sättiä pientä sähikäistä, näyttääkseen hänelle, että hän vieläkin oli tärkeä henkilö.
"Minä sanoin", jatkoi raketti, "minä sanoin niin, mitä minä oikeastaan sanoin?"
"Te puhuitte itsestänne", vastasi roomalainen kynttilä.
"Tietysti; minä puhuin juuri jostakin hyvin huvittavasta aiheesta, kun minua niin raa'asti keskeytettiin. Minä vihaan raakuutta ja huonoja tapoja, sillä minä olen hyvin arkaluontoinen. Ei kukaan koko avarassa maailmassa ole yhtä arkaluontoinen kuin minä, siitä olen aivan varma."
"Mitä merkitsee arkaluontoinen ihminen?" sanoi sähikäinen roomalaiselle kynttilälle.
"Arkaluontoinen on se, joka aina astuu toisten ihmisten varpaille sen vuoksi, että hänellä itsellään on liikavarpaita", vastasi roomalainen kynttilä hiljaa kuiskaten; ja sähikäinen oli vähällä haljeta naurusta.
"Mitä te siellä nauratte?" kysyi raketti; "minä en naura."