"Antakaa ilotulituksen alkaa", sanoi kuningas, ja kuninkaallinen ilotulittaja kumarsi syvään ja astui puutarhan perälle. Hänellä oli kuusi apulaista, ja kullakin oli tulisoihtu pitkän seipään päässä.
Se vasta näytti kauniilta.
Tss! Tss! sihisi tulipyörä pyöriessään ympäri. Bum! Bum! sanoi roomalainen kynttilä. Sitten sähikäiset alkoivat tanssia ja bengaalitulet punasivat kaikki punaiseksi. "Hyvästi", huusi tulipallo lähtiessään lentoon ja sirotellessaan ympärilleen pieniä sinisiä kipinöitä. Bom! Bom! sanoivat tulilenturit, jotka olivat kovin hyvällä päällä. Kaikki muut saavuttivat erinomaisen menestyksen paitsi ihmeellinen raketti. Hän oli niin märkä itkustansa, ettei hän syttynyt lainkaan. Parasta hänessä oli ruuti, ja se oli niin kastunut kyynelistä, ettei se kelvannut mihinkään. Kaikki hänen köyhät sukulaisensa, joita hän ei koskaan puhutellut muuta kuin tiuskaten, lensivät ilmaan kuin ihmeelliset, kultaiset tulikukkaset. Koko hovi hurrasi, ja pikku prinsessa nauroi ilosta.
"He säästävät minut varmaan jotakin suurta juhlaa varten", sanoi raketti; "niin se varmaankin on", ja hän näytti vielä entistään kopeammalta.
Seuraavana päivänä työmiehet tulivat korjaamaan kaikki paikoillensa.
"Se on varmaan joku lähetystö", sanoi raketti; "minä otan heidät kaikella arvolla vastaan;" ja hän nosti nenänsä ylös ilmaan ja rypisti kulmakarvojaan, ikäänkuin hän olisi ajatellut jotakin tärkeätä asiaa. Mutta he eivät panneet häneen vähintäkään huomiota, sillä he olivat juuri poismenossa. Mutta yksi heistä huomasi hänet äkkiä. "Halloo", hän huusi, "kas tuota mokomaa rakettia!" ja hän heitti sen aidan yli ojaan.
"Mokoma raketti? Mokoma raketti?" hän sanoi pyöriessään ilmassa; "mahdotonta! Komea raketti, niinhän tuo mies sanoi. Kuuluuhan mokoma ja komea melkein samalta, ja useinpa ne merkitsevätkin aivan samaa," ja raketti kupsahti mutaan.
"Täällä ei ole hauska olla", hän huomautti, "mutta ehkä tämä on hyvinkin hieno kylpypaikka, jonne minut on lähetetty terveyttäni hoitamaan. Minun hermoni ovat hyvin huonot ja minä tarvitsen lepoa."
Sitten pieni sammakko, jolla oli kirkkaat timanttisilmät ja vihreä, täplikäs takki, ui hänen luoksensa.
"Kas vaan, uusi tulokas!" sanoi sammakko. "Mutta eipä mikään ole mudan veroista. Kun minulla vain on oja ja sadevettä, niin olen onnellinen. Luuletteko, että iltapuolella sataa? Toivoisinpa sitä kernaasti, mutta taivas on aivan sininen ja pilvetön. Mikä vahinko!"