"Pääskynen, pääskynen, pikku pääskynen", sanoi prinssi, "etkö jäisi minun luokseni vain täksi yhdeksi yöksi ja toimittaisi minun asiatani? Poika parka on janoissaan ja äiti on kovin murheellinen."
"Enpä minä juuri pidä pojista", vastasi pääskynen. "Viime kesänä, oleskellessani joen varrella, pari vallatonta myllärin poikaa aina heitteli minua kivillä. Tietysti he eivät koskaan osuneet minuun; me pääskyset lentelemme niin nopeasti, ja sitä paitsi minun sukuni on aina ollut kuuluisa vikkelyydestään; mutta sittenkin osoittivathan he minulle suurta halveksumista."
Mutta onnellinen prinssi näytti niin surulliselta, että pieni pääskynenkin tuli alakuloiseksi. "Täällä on kovin kylmä", hän sanoi; "mutta voinhan jäädä sinun luoksesi yhdeksi yöksi ja toimittaa sinun asiasi."
"Kiitos, pikku pääskynen", sanoi prinssi.
Pääskynen nokki suuren rubiinin prinssin miekasta ja lensi se nokassaan kaupungin kattojen yli.
Hän lensi kaupungin kirkon ohi, jossa valkoiset marmori-enkelit ovat kiveen veistetyt. Hän sivuutti palatsin ja kuuli tanssin säveleitä. Kaunis tyttö astui parvekkeelle sulhasensa kanssa. "Kuinka kauniisti tähdet loistavat", sanoi nuori mies tytölle, "ja kuinka ihmeellinen on rakkauden voima!"
"Toivottavasti minun pukuni valmistuu hovitanssiaisia varten", hän vastasi; "olen tilannut siihen kirjaeltuja kukkia; mutta ompelijat ovat niin laiskoja."
Pääskynen lensi joen yli ja näki lyhtyjen riippuvan laivojen mastoista. Hän lensi juutalaisten kaupunginosan ohi, missä vanhat juutalaiset tekivät kauppaa keskenänsä ja punnitsivat rahaa kuparivaa'oissa. Vihdoin hän saapui köyhän talon edustalle ja katseli sisään. Poika heittelehti levottomasti vuoteellaan ja äiti oli nukahtanut, niin väsynyt hän oli. Pääskynen hyppäsi sisään ja laski suuren rubiinin pöydälle vaimon sormustimen viereen. Sitten hän lenteli vuoteen ympärillä, löyhöttäen pojan otsaa siivillään.
"Kuinka vilpoiselta minusta nyt tuntuu", sanoi poika. "Varmaan minä jo paranen"; ja hän vaipui rauhalliseen uneen.
Sitten pääskynen lensi takaisin onnellisen prinssin luo ja kertoi mitä hän oli tehnyt. "Sepä kumma", huomautti hän, "mutta minun on nyt aivan lämmin, vaikka ilma onkin kylmä."