"Pääskynen, pääskynen, pikku pääskynen", sanoi prinssi, "tee mitä minä käsken."
Pääskynen nokki prinssin silmän ja lensi ylioppilaan vinttikamariin. Sinne oli helppo päästä sisään, sillä katossa oli reikä. Siitä hän tunkeutui sisään huoneesen. Nuori mies oli kätkenyt kasvonsa käsiinsä, jottei hän kuullut linnun siipien suhinaa, ja kun hän katsoi taas eteensä, niin hän näki kauniin safirin kuihtuneitten orvokkien joukossa.
"Ihmiset alkavat huomata minua", hän huudahti, "tämän on joku ihailija lähettänyt minulle. Nythän voin päättää näytelmänikin", ja hänen kasvonsa loistivat ilosta.
Seuraavana päivänä pääskynen lensi satamaan. Hän istahti suuren laivan mastoon ja katseli kuinka merimiehet hinasivat nuorilla suuria arkkuja ruomasta. "Hei-juu!" he huusivat joka kerta kun he saivat nostetuksi arkun kannelle. "Minä lähden Egyptiin!" visersi pääskynen, mutta ei kukaan siitä välittänyt, ja kun kuu nousi, niin hän lensi taas onnellisen prinssin luo.
"Minä tulin sanomaan sinulle hyvästi", hän huudahti.
"Pääskynen, pääskynen, pikku pääskynen", sanoi prinssi, "etkö tahtoisi jäädä vielä yhdeksi yöksi luokseni?"
"On jo talvi", vastasi pääskynen, "ja pian lumikin tulee. Egyptissä aurinko paahtaa vihreitä palmupuita, ja krokodiilit kelluvat mudassa ja katselevat niitä toimettomina. Minun toverini rakentavat pesää Baalbecin temppelissä, ja valkeanpunertavat kyyhkyset katselevat heidän työtänsä ja kuhertelevat keskenänsä. Rakas prinssi, minun täytyy lähteä, mutta en koskaan unohda sinua, ja ensi kevännä tuon sinulle kaksi uutta kaunista jalokiveä. Minä tuon sinulle rubiinin, joka on punaistakin ruusua punaisempi, ja safirin, joka on yhtä sininen kuin valtameri."
"Tuolla alhaalla torilla seisoo tulitikkutyttö", sanoi onnellinen prinssi. "Hänen tikkunsa ovat pudonneet ojaan ja menneet aivan pilalle. Hänen isänsä lyö häntä, jollei hän tuo rahaa kotiin, ja siksi hän itkee. Ei hänellä ole sukkia eikä kenkiä, ja pääkin on aivan paljaana. Ota toinen silmäni, ja anna se hänelle; sitten hänen isänsä ei lyö häntä."
"Minä jään sinun luoksesi vielä yhdeksi yöksi", sanoi pääskynen, "mutta en voi riistää sinulta vielä toistakin silmääsi. Silloin sinä tulisit aivan sokeaksi."
"Pääskynen, pääskynen, pikku pääskynen", sanoi prinssi, "tee minkä käsken."