Silloin hän nokki prinssin toisenkin silmän ja lensi alas maahan. Hän pyrähti tulitikkutytön ohitse ja pudotti jalokiven hänen kouraansa. "Mikä kaunis lasipalanen", huudahti pikku tyttö; ja hän juoksi iloisena kotiinsa.
Sitten pääskynen palasi prinssin luo. "Nyt sinä olet sokea", hän sanoi, "ja minä jään ainaiseksi sinun luoksesi."
"Ei, pikku pääskynen", sanoi prinssi parka, "sinun täytyy lähteä
Egyptiin."
"Minä jään sinun luoksesi iki-päiviksi", sanoi pääskynen ja kävi nukkumaan prinssin jalkoihin.
Koko seuraavan päivän hän istui prinssin olkapäällä ja kertoi hänelle mitä hän vieraissa maissa oli nähnyt. Hän kertoi hänelle punaisista ibislinnuista, jotka seisoivat pitkissä riveissä Niilin rannalla ja pyysivät kultakaloja nokillansa; sfinksistä, joka on yhtä vanha kuin itse maailma ja elää erämaassa ja tietää kaikki asiat; kauppiaista, jotka astuvat hitaasti kameliensa rinnalla ja sormissaan hypistelevät merenkultahelmiä; kuunvuorien kuninkaasta, joka on musta kuin ebenpuu ja palvelee suurta kristallia; ja suuresta vihreästä käärmeestä, joka nukkuu palmupuun sisällä, ja jota kaksikymmentä pappia ruokkii hunajakakuilla; ja kääpiöistä, jotka purjehtivat suuren järven poikki litteällä lehdellä ja käyvät aina sotaa perhosia vastaan.
"Rakas pieni pääsky", sanoi prinssi, "sinä kerrot minulle kummia tarinoita, mutta ihmeellisempää kuin mikään muu on ihmisten kärsimys. Ei mikään ole niin salaperäistä kuin kurjuus. Lennä kaupunkini yli, pikku pääskynen, ja kerro mitä siellä näet."
Niinpä pääskynen lensi yli suuren kaupungin, ja näki miten rikkaat iloitsivat taloissansa, kerjäläisten istuessa ovien edustalla. Hän lensi pimeihin soliin, ja näki nälkäisten, kalpeakasvoisten lasten kurkistavan ääneti pimeille kaduille. Sillan holvin alla kaksi pientä poikaa makasi sylitysten pysytelläkseen lämpiminä. "Meidän on niin kovin nälkä!" sanoivat he. "Te ette saa maata täällä", huusi poliisi, ja pojat lähtivät sateesen kulkemaan.
Sitten pääskynen lensi takaisin ja kertoi prinssille, mitä hän oli nähnyt.
"Minun ruumiini on ylt'yleensä kullattu", sanoi prinssi, "irroita lehdet ja vie ne köyhilleni; ihmiset arvelevat, että kulta voi tehdä heidät onnellisiksi."
Pääskynen nokki irti toisen kultalehden toisensa jälkeen ja vei ne köyhille, ja lasten posket tulivat punaisemmiksi ja he alkoivat leikkiä ja nauraa kaduilla. "Nyt meillä on leipää!" huudahtivat he.