Vaunuosastoomme tuli eräs virkamies, hieno, miellyttävä herra. Hän oli kaikin puolin kohtelias ja hienotunteinen. Mutta hän ei viitsinyt puhella, torkkui, luki, piirusteli aikansa kuluksi. Se jo kovin harmitti minun matkatoveriani. "Mikä lienee ylpeä!"
Näin pitkällä matkalla sattuu tekemään mielenkiintoisiakin tuttavuuksia. Pari päivää matkustimme yhdessä nuoren tatarilaisen kanssa. Hän oli ollut sodassa, mutta oli terveydellisistä syistä päässyt vapaaksi ja matkusti nyt kotiinsa Jekaterinburgiin. Isä oli suuren kauppahuoneen osakas, joka kävi kauppaa suklaalla ja kanfertilla. Hän luki tatarinkielistä sanomalehteä, mutta kun minä pyysin häntä kirjoittamaan tatarinkielellä minulle jotain, ei sanonut osaavansa kirjoittaa muuta kuin venäjää. Syödessään riisui hän kengät jalasta pois, mutta piti patalakkia päässään. Sanoi, että heidän keskuudessaan sai mies pitää kolme vaimoa. Suuren paaston, beiran, aikana eivät mohamettilaiset saa syödä muuta kuin yöllä päivän laskun ja nousun välillä. Kysyin kuinka se käy päinsä pohjoisissa maissa. Kertoi, että syödään k:lo 10 illalla ja k:lo 2 aamulla. Mutta matkalla saa syödä koska tahansa. Muuten kuuluvat yhä useammat herkeävän paastoa pitämästä.
Hauskoja matkatovereita olivat herra ja rouva T., jotka olivat kotoisin Keski-Aasiasta, Ferganan maakunnasta, Kookhandista. Olivat harvinaisen ystävällisiä ja hyväntahtoisia. Hauskaa oli kuulla herran kuvauksia kaukaisesta kotiseudustaan, sen kasvikunnasta, eläinkunnasta, tiikerimetsästyksestä, viljelyksistä. Hänen puutarhassaan aprikoossit kukkivat helmikuussa ja valmistuvat huhtikuussa. Ruusut — Crimson Rambler, Marschal Niel ynnä monet muut tutut lajit — jotka siellä kasvavat suuriksi puiksi, kukkivat paraiten maaliskuussa ja lokakuussa. Kesällä ruusut yhdessä päivässä käyvät rumiksi. Monista muistakin asioista puhelimme, Venäjän ja maailman politiikasta, sodasta y.m. Tulimme niin hyviksi tutuiksi, että lupasimme joskus käydä toistemme luona tai yhtyä.
Erinomaisen sopivaa on lyhentää aikaa makaamalla. Maata pitää niin paljon kuin vähänkin jaksaa. Eräs lääketiedettä opiskeleva naisylioppilas oli siinä mestari. Hän matkusti Pietarista Mantshuuriaan kotiinsa joulua viettämään. No olihan siinä matkaakin. Eräänä päivänä hän onnistui vetelemään yöunia yhtä mittaa k:lo 4:ään iltapuolella. Ihmetteli sitten vielä, että kumma kun ei ruoka suju, vaikka k:lo 5 ip. syö ensimäisen aterian päivässä. Hänen makuunsa herätti jo huomiota ja monet matkustajat eri osista vaunua tulivat hänen kanssaan siitä leikkiä laskemaan.
Yksi ajanvietto on vielä tupakoiminen. Sitä harjoittavat sekä miehet että naiset; Ja auliisti niitä toinen toisilleen tarjotaan. Vaunuja lakaistaan monta kertaa päivässä ja joka kerraksi on kasaantunut suuri kasa paperossin pätkiä.
Vaunut. Ylemmän luokan vaunut ainakin ovat Venäjällä hyvät ja mukavat. Kussakin vaunussa on oma palvelija, provodnik. Vaunu pidetään siistinä. Ainoastaan valaistus oli muutamissa junissa huono. Eräässä annettiin kullekin matkustajalle kynttilä käteen ja sen sai sitten steariinia sulattamalla juottaa pöytään kiinni. Toisessa vaunussa istuttiin melkein koko ajan pimeässä. Mutta enimmissä vaunuissa oli hyvä sähkövalo.
Merkillisintä minusta oli, että vaunut pysyivät tasaisen lämpiminä, vaikka sattui olemaan niin kauheat pakkaset. Krasnojarskin kaupungin asemalla olimme k:lo 12 yöllä. Kävin syömässä. Lämpömittari näytti — 40° R. Se on -50° C. Seura&vana päivänä sanottiin olevan -45° R. Onhan sitä siinä jo pakkasta. Muudan mies sanoi sinä päivänä nähneensä lentävän linnun putoavan kuolleena, jääksi paleltuneena maahan.
Muudan herra meidän vaunustamme juoksi melkein joka asemalla ulkona. Mutta siitä hänelle tuli pahat seuraukset. Eräällä asemalla hän oli myöhästyä, pääsi paraiksi jo liikkeellä olevan junan ulkoportaalle. Hän ei saanut ovea auki ja oli pakotettu seisomaan siinä yhden asemavälin. Siinä seistessä häneltä paleltuivat sekä korvat että kädet sangen pahasti.
Aika. Aikamääräyksiä tällä matkalla on vähän vaikea sanoa. Sillä kaikilla Venäjän rautateillä Vladivostokia myöten noudatetaan Pietarin aikaa. Mitä kauvemmaksi itään tullaan, sitä suurempi on erotus rautatieajan ja paikallisen ajan välillä. Niinpä esimerkiksi jos kello Irkutskin asemalla on 6 aamulla, on se kaupungilla lähes 12 päivällä.