Ibsen.
Mikko-setä koetti perin pohjin tutustua jokaisen turvattinsa niin hyvin ruumiillisiin kuin henkisiinkin ominaisuuksiin. Hän seurusteli heidän kanssansa ehtimisiin, milloin koko joukkueen mukana, milloin parin kolmen keralla kerrallaan, milloin taas kahden kunkin kanssa. Poikien jokapäiväisiä kisoja, uimaretkiä ja onkimatkoja hän — milloin ei itse ollut joukossa kaikkein kisaisimpana — aina valppaalla tarkkaavaisuudella seurasi. Ja kuin erityisestä kutsusta hän aina ehti mukaan pieniä riitaisuuksia ja eripuraisuuksia ratkaisemaan. Ei kukaan hänelle asioita kannellut eikä hän olisi ottanut niitä kuuleviin korviinsakaan. Kun alussa joku erityiseen suosioon pyrkivä sitä yritteli, niin Mikko-setä huomautti hänelle:
— Meillä on keskuudessamme "tuomioistuin", n.s. toverikäräjät, ja sille sinun on asia avoimesti esitettävä.
Toverikäräjät istuivat kaksi kertaa viikossa, ja silloin tutkittiin päivystäjien "mustat kirjat" ja tarkastettiin, kuinka monta rikospistettä kullakin oli sekä määrättiin, miten suuri rangaistus jokaisen — pistemääränsä mukaan — oli sovitettava. Mikko-setä oli käräjien "yliprokuraattori".
Erityistä harrastusta sedän puolelta sai osakseen hidasluontoinen ja nahjusmainen Aalto, jonka rangaistuspisteet melkein joka käräjätilaisuudessa setää hämmästyttivät. Kaikissa tilaisuuksissa olivat toverit Aalto parkaa mukiloimassa eikä niin pientä kinastusta ollut, ettei yritetty pahuuden alkua ja riitaisuuden kehitystä vierittää Aallon hartioille. Kaikissa kilpailuissa, kaikissa leikeissä oli pahanen Aalto viimeinen. Ja tämäkö oli sitten muka mestari kujeilussa?
Mikko-sedän teki mieli monesti asettua Aaltoa puolustamaan käräjien istunnossa, mutta hän ei sitä sittenkään tahtonut tehdä. Hän vain kehoitti häntä puolustautumaan ja muistelemaan kaikkia vastasyitä, mitkä puhuisivat hänen puolestaan — ja niin saatiinkin usein rangaistuspisteiden lukumäärä pienentymään melkoisesti.
Siirtolalaiskunta oli ryhtynyt vakinaiseen työhön. Mikko-setä ja metsänvartija olivat yhdessä käyneet eräänä päivänä kartanon herran pakinoilla ja viipyneet siellä pari tuntia. Kotiin tultuaan oli setä antanut päivystäjän tehtäväksi kutsua heti siirtolalaiskunta "ylimääräiseen kokoukseen, jossa tärkeä kysymys oli ratkaistavana".
Pojat saapuivat sangen uteliaina ja asettuivat paikoilleen etuhuoneeseen, jota kokoussalina käytettiin. Mikko-setä oli juhlallinen huomatessaan poikien "tiedonhalun". Sitten hän selitti, että heille olisi tarjona hyödyllistä ja hauskaa työtä: metsänraivaamista. Kokouksen olisi nyt päätettävä, otetaanko työ suoritettavaksi ja jos otetaan, niin kuinka kauvan kunakin päivänä työtä tehdään.
— Tahdotteko, pojat, juoda maitoa, oikeata tuoretta lämmintä maitoa? kysyi setä ilakoiden, silmiään räpytellen. Nyt sitä olisi saatavissa, ei ainoastaan se vaivainen litra poikaa kohti, jonka luulemme voivamme hankkia, vaan runsaammin. Kartanon omistaja on luvannut litran maitoa jokaiselle pojalle hänen kunnollisesti tekemästään työtunnista metsänraivauksessa. Riippuu siis maidonsaalis kokonaan siitä, missä määrin haluamme ahertaa. Haluatteko, pojat, juoda hyvää maitoa? kysyi setä lopuksi.
— Haluamme, haluamme, haluamme! huusivat pojat haletakseen.