Seuraavina poutapäivinä varustettiin sitten käsityötarpeitakin sadepäivien varalle. Setä oli kehoittanut jokaisen miettimään mielessään, millaisen muistoesineen haluaisi viedä maalta mennessään joko vanhemmilleen tai sisaruksilleen lahjaksi. Syntyipä siitä tuumailua ja ajatusten vaihtoa. Mikko-setä oli antanut miettimisaikaa kaksi vuorokautta. Sinä aikana on jokaisen haudottava päätöksensä kypsäksi, ja päätöksen tuli olla sellaisen, että se varmasti piti paikkansa. Eipä siis saanut suuria mielessään muovailla, vaan ainoastaan sellaisen esineen valmistamista tuli ajatella, jonka varmasti osasi ja ehti lyhyessä ajassa — korkeintaan kymmenessä tunnissa — valmistaa.
Miettimisajan päätyttyä, lepohetken lomassa, istui Mikko-setä pöytänsä ääressä. Hänellä oli iso paperiarkki edessään. Ja sitten hän kutsui pojistaan vuoronperään kunkin luoksensa, kysyen häneltä:
-? Minkä esineen olet päättänyt kotituomisiksi valmistaa?
Toiset antoivat varman ja selvän vastauksen jo heti ensi kysymykseen. Setä kirjoitti nimen ja vastauksen paperille. Oli myöskin samalla ilmaistava aikamäärä, jonka oli suunnitellut tarvitsevansa ilmoittamansa esineen valmistamiseen.
Mutta olipa joukossa vielä sellaisiakin, jotka eivät olleet vastauksestaan varmoja, ilmaisten aikovansa valmistaa pari, jopa useampiakin esineitä. Mikko-setä ei kumminkaan hyväksynyt tällaisia vastauksia, vaan antoi uuden miettimisajan, jonka hän määräsi aina sen mukaan pitemmäksi, mitä epävarmempi vastaus oli. Esim. Seitolalle hän virkahti:
— Puolen tunnin miettimisaika yksinäisyydessä, riihessä, jonka ovi saa olla hiukan raollaan.
Leimun hän antoi neljännestunnin verran kävellä yksinään metsässä vastauksen varmentaakseen.
Vielä samana päivänä olivat sitten kaikkien varmat vastaukset valmiina. Kukin sai poutapäivien lomahetkinä varustaa itselleen raaka-aineen työtään varten — ja nämä säilytettiin talteen sadepäivien varalta. Niin syntyi sitten puukonpäitä, kirveenvarsia, vieläpä pari haravaakin ja viikatteenvarsi. Kun ne olivat valmiit, piirrettiin niihin päivämäärät, siirtolan ja valmistajan nimet.
Mutta syksyn tummasiipinen lintu pimensi öitä yhä enemmän ja enemmän. Mitä kuulakammiksi, läpinäkyvämmiksi elokuun päivät muuttuivat, sitä mustemmiksi sysiytyivät yöt. Uh — oikein karsi selkäpiitä, kun ulos pistäytyi!
Kumminkin tapahtui siinäkin suhteessa muutos. Eräänä iltana leveni hopeanhohteinen valo yli vainioiden ja metsämaiden. Se oli suurenmoinen näky. Edellisinä öinä pilvisenä pysynyt taivas oli vallan hattaraton. Taivaalla säkenöivät tuhannet — ja uudestaan tuhannet tähdet ja selväreunainen aivan pyöreä kuu.